Ydinkeskustan liikennejärjestelmä / asukasyhdistysten tapaaminen 5.2.2024, seuran lausunto

Lotta Silfverberg
Helsingin kaupunki, Kaupunkiympäristön toimiala

Viite: Ydinkeskustan liikennejärjestelmä / asukasyhdistysten tapaaminen 5.2.2024

Parempi myöhään… Katajanokkaseuran johtokunnassa käytyjen keskustelujen pohjalta haluamme em. tapaamiseen osallistuneina lausua muutamia näkökulmia keskustan liikennejärjestelmää koskeviin suunnitelmiin.

Katajanokkaseuran lähestymiskulma on luonnollisesti oma kaupunginosa, mutta näkökulmaan mahtuu Niemen eteläosa kokonaisuudessaan. Kun esimerkiksi käsitellään poikittaisliikennettä, on syytä muistaa, että eteläisten kaupunginosien sisään tuleva ja ulos lähtevä ajoneuvoliikenne on jokseenkin kokonaisuudessaan keskustan läpikulkuliikennettä – esimerkiksi Katajanokan liikenne käyttää sataprosenttisesti joko Pohjoisesplanadia tai Pohjoisrantaa eli keskustan pääverkkoa. Pyrkimys läpiajoliikenteen välttämiseen tai vähentämiseen ei saa merkitä paikallisten asukkaiden ja toimijoiden liikkumisen rajoittamista. Riski kasvaa etenkin, jos halutaan lisätä keskusta-asumista myös Hernesaaren jälkeen. Vaikka auton omistus ja käyttö asukasta kohti vähenee – mikä on myönteinen ja kannustettava trendi – muu liikenne, kuten jakelu- ja huoltoajo sekä taksien ja vuokra-/yhteisomistusautojen synnyttämä liikenne mitä todennäköisimmin kasvaa. Tähän on lisäksi lisättävä moottoriavusteinen mikroliikenne, joka vaatii omia kaistoja tai käyttää autoliikenteen ajoratoja, jotta jalankulku ei kävisi sietämättömäksi ja turvattomaksi. Keskustan sijainti niemellä on maantieteellinen tosiasia, joka on otettava huomioon. Poikittaiselle ja pitkittäiselle keskustan läpiajoliikenteelle on pakosta varattava riittävästi tilaa maan tasolta tai maan alta – vaikka kaikkien yhteisenä tavoitteena onkin, että liikenne aiheuttaisi mahdollisimman vähän haittaa ympäristölle, kaupunki- ja katukuvalle sekä keskustan elävyydelle, viihtyisyydelle ja palvelutarjonnalle.

Edellä todettuun viitaten pidämme esimerkiksi ajatus Kaivokadun sulkemisesta läpikulkevalta henkilöautoliikenteeltä hyvin epätarkoituksenmukaisena – varsinkin kun tämä reitin varrella ei ole juuri asumista mutta sitä enemmän palveluja, toimitiloja ja työpaikkoja sekä pysäköintilaitoksia. Totta on, että Rautatieaseman ympäristö on joukkoliikenteen solmukohtana Helsingin jalankulkuintensiivisin alue eikä kovin viihtyisä, mutta oleskelua ja flaneerausta varten voidaan parantaa Rautatietorin ja Elielinaukion kaupunkitiloja pikemmin kuin Kaivokadun jalkakäytäviä. Vähintään 1+1 kaistaa sekä tarpeelliset kääntymis-, pysähtymis- ja taksikaistat on vähimmäisvaatimus.

Espa on selvityksessä erityistapaus ja halutaan odottaa 1,5 vuoden kokeilusta saatuja tuloksia. Lienee kuitenkin selvää, että Kaivokadun ratkaisusta riippumatta tarvitaan myös täällä sama välityskyky eli 1+1 kaistaa sekä ”hidaskaistat” kumpaankin suuntaan. Esplanadi on katutilana Helsingin arvokkain ja sen periaatteellinen poikkileikkaus on säilytettävä eli 2 liikennöitävää kaistaa sekä Etelä- että Pohjoisesplanadilla. Pyöräilyliikenne on järjestettävä toimivasti ja turvallisesti kumpaankin suuntaan, mutta missään nimessä ei ”baanamaisesti” – Eteläesplanadin asfaltoitu reitti on sekä toiminnallisesti että ympäristöllisesti epäonnistunut. Pohjoisesplanadin istutus- ja oleskelurakenteista voidaan olla useaa mieltä, mutta yli puolta vuotta kestävä talvikausi näyttää muodostuvan ylivoimaiseksi haasteeksi. Kesäkaudeksi tehtävät väliaikaisjärjestelyt lienevät luontevampi ratkaisu ja resurssit ympäristön pysyväksi ja ajoittaiseksi kohentamiseksi voitaisiin mieluummin ohjata Esplanadin puistovyöhykkeeseen.

Kantakaupungin poikittaisliikenteen sijoittaminen osin maan alle on ympäristön kannalta tavoiteltava ratkaisu – erityisesti huolto- ja pysäköintiliikenteen osalta. Mikäli keskustan huoltotunnelista pääsee kaikkiin isoihin pysäköintilaitoksiin sen tunnettuus ja käyttö paranee sen verran, että maanpäällinen poikittaisliikenne vähenee. Aiemmin suunniteltu tunneliyhteys Katajanokan laivaterminaaliin ja pysäköintilaitokseen helpottaisi toki katutason liikkumisoloja, mutta ei toivota uuttaa raskasta rakentamista korkeiden kustannusten peittämiseksi.

Keskustan elävyyden ja vetovoimaisuuden kohottamisessa on syytä tiedostaa kuinka merkittävän osuuden jalankulkijoista ja pyöräilijöistä kantakaupungin asukkaat edustavat. Lähiliikunnan määrä kasvanee tulevaisuudessa ja asukkaat suuntaavat askeleensa (10 000 päivässä…) rannoille, puistoihin ja – keskustaan, usein niin, että reitin varrelle osuvat kaikki kolme ympäristötyyppiä. Tämä muodostaa huomattavan, jatkuvan kävijämäärän, jota keskustan vetovoimaa vaaliessa kannattaa ottaa huomioon järjestämällä korkealaatuiset kävely- ja pyöräilyreitit keskustaan eri kaupunginosista.

Katajanokalla 19.3.2924

Staffan Lodenius & Sirpa Pääsky

Katajanokkaseuran ympäristötoimikunta