Kuvagalleria

Vuosikokous 23.2.2004

Katajanokkaseura ry:n vuoden 2004 vuosikokous pidettiin 23.2.2004 klo 18.00 alkaen Kirkkohallituksen juhlasalissa.

Kirkkohallituksen kansliapäällikkö Risto Junttila toivotti läsnäolleet n. 65 katajanokkalaista tervetulleiksi ja kertoi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja kirkkohallituksen hallinnollisista tehtävistä. Yliarkkitehti Eero Raatikainen kertoi Kirkkohallituksen mielenkiintoisen rakennuksen historiasta.

Varsinaisen vuosikokouksen jälkeen puheenvuoro annettiin kaupunkisuunnitteluviraston Katajanokan alueen suunnittelijalle Bosse Österbergille. Vilkasta keskustelua käytiin mm. yleiskaavasta ja sen metroliikennesuunnitelmasta Katajanokalta Laajasaloon, uusista parkkiluolasuunnitelmista Keskon ja Tulli- ja pakkahuoneen tontin alle, Finnjetin polttoaine-säiliön paikalle aikanaan jäävän alueen käyttömahdollisuuksista, Mastokadun uusista rakennuksista, vierasvenesataman saunarakennuksesta ja Katajanokan vankilan keväällä 2004 hyväksyttävästä (hotelli)kaavasta.

Årsmötet 2004 hölls i Kyrkostyrelsens festvåning på Hamngatan 11 23.2.2004. Överarktitekt Eero Raatikainen presenterade huset och kanslichefen på kyrkostyrelsen Risto Junttila berättade hur arbetet är uppdelat inom den evangelisk-lutherska kyrkan i Finland.

Efter mötet berättade stadsarkitekt Bosse Österberg om nya planer för Skatudden.

Pöytäkirja

1. Kokouksen avaus, laillisuuden ja päätösvaltaisuuden toteaminen

 

Kirkkohallituksen kansliapäällikkö Risto Junttila toivotti läsnäolleet n. 65 (liite) katajanokkalaista tervetulleiksi ja kertoi lyhyesti Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja kirkkohallituksen hallinnollisista tehtävistä.

Yliarkkitehti Eero Raatikainen kertoi mielenkiintoisen rakennuksen historiasta.

Seuran puheenjohtaja Marja Karppanen avasi varsinaisen vuosikokouksen klo 18.30. Kokous todettiin laillisesti kokoonkutsutuksi ja päätösvaltaiseksi.

2. Puheenjohtajan ja sihteerin valinta

 

Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Risto Laakkonen ja sihteeriksi Helena Alkula.

3. Pöytäkirjantarkastajien ja ääntenlaskijoiden valinta

 

Pöytäkirjan tarkastajiksi ja samalla ääntenlaskijoiksi valittiin Rea Anner ja Pauli Kajanoja.

4. Vuoden 2003 toimintakertomus

 

Marja Karppanen luki vuoden 2003 vuosikertomuksen ja kertoi seuran toiminnasta.

5. Vuoden 2003 tilinpäätös

 

Seuran rahastonhoitaja Martin Bunders esitteli vuoden 2003 tilinpäätöksen. Keskusteltiin mm. jäsenmäärästä ja jäsenmaksujen maksamisesta sekä niiden karhuamisesta.

6. Vastuuvapauden myöntäminen johtokunnalle

 

Johtokunnalle myönnettiin yksimielisesti vastuuvapaus.

7. Toimintasuunnitelma vuodelle 2004

 

Marja Karppanen esitteli toimintasuunnitelman vuodelle 2004 (liite); toimintasuunni-telma hyväksyttiin sellaisenaan. Keskusteltiin toimintasuunnitelman aiheiden lisäksi mm. katajanokkalaisten tarpeesta saada enemmän vanhemmille ihmisille tarkoitettuja palveluja ja myös vanhemmille sopivan asuintalon saamisesta Katajanokalle. Keskusteltiin myös Katajanokan, kanavan ja Kauppatorin kolera-altaan siisteydestä ja ehdotettiin, että seuran ohjelmaan otettaisiin jälleen siivoustalkoot, mieluiten jo lumen lähdettyä, koulun perinteisten siivoustalkoiden lisäksi.

8. Jäsenmaksun suuruus 2004

 

Jäsenmaksuiksi päätettiin johtokunnan ehdotuksen mukaisesti samat kuin 2003: 10 euroa/henkilöjäsen ja 40 euroa/yhteisöjäsen. Keskusteltiin jäsenmaksujen maksamisesta ja taloyhtiöiden roolista jäsenenä: taloyhtiöille seuran jäsenyys voi olla merkittävä yhteydenpito- ja informaatiokanava.

9. Talousarvio vuodelle 2004

 

Martin Bunders esitteli talousarvion, joka hyväksyttiin yksimielisesti.

10. Seuran kokouksen koollekutsumistapa

 

Johtokunnan ehdotus kokouskutsun lähettämisestä samaan tapaan kuin ennenkin eli kutsun jakaminen kaikkiin katajanokkalaisiin talouksiin hyväksyttiin.

11. Seuran puheenjohtajan valinta

 

Johtokunnan ehdotus oli Marja Karppanen, joka valitiin yksimielisesti ja lämmöllä toiseksi vuodeksi tehtävään.

12. Uusien johtokunnan jäsenten valinta

 

Erovuoroista jäsenistä johtokuntaan valittiin uudestaan Martin Bunders, Sampo Honkala, Marja Karppanen, Erkki Leimu, Liisa Nikkanen ja Tuula Palaste-Eerola. Uudeksi jäseneksi valittiin Unto Järvinen. Kari Karjalaisen, joka ei ollut erovuorossa, mutta oli ilmoittanut erostansa muiden kiireiden vuoksi, tilalle johtokuntaan valittiin Tiia Meskanen.

13. Tilintarkastajien ja varatilintarkastajien valinta

 

Tilintarkastajiksi valittiin Ingrid Heickell ja Leo R. Hertzberg. Varatilintarkastajiksi valittiin Jussi Tammelin ja Aarne Pulliainen.

 

14. Muut asiat, keskustelu

 

Muita johtokunnalle käsiteltäviksi ilmoitettuja asioita ei ollut ja keskustelua eri aiheista oli käyty jo aikaisemmin. Puheenjohtaja päätti varsinaisen vuosikokouksen klo 19.20, jonka jälkeen puheenvuoro annettiin kaupunkisuunnitteluviraston Katajanokan alueen suunnittelijalle Bosse Österbergille. Bosse Österbergin alustus mm. yleiskaavasta, ja sen metroliikennesuunnitelmasta Katajanokalta Laajasaloon, uusista parkkiluola-suunnitelmista Keskon ja Tulli- ja pakkahuoneen tontin alle, Finnjetin polttoaine-säiliön paikalle aikanaan jäävän alueen käyttömahdollisuuksista, Mastokadun uusista rakennuksista, vierasvenesataman saunarakennuksesta, Katajanokan vankilan tänä keväänä hyväksyttävästä (hotelli)kaavasta ym. herätti vilkasta keskustelua. Puheenjohtaja päätti kokouksen klo 21.00.

Risto Laakkonen, puheenjohtaja
Helena Alkula, sihteeri

Pöytäkirjan tarkastajat: Rea Anner Pauli Kajanoja

Enson talon julkisivu

Katajanokkaseura ry on 20.5.2005 esittänyt pyydetyn lausunnon, joka koskee Stora Enson pääkonttorin (Kanavaranta 1) julkisivumateriaalin valintaa.

Kaupunkisuunnitteluvirasto
Kirjaamo
PL 2100
(Kansakoulukatu 3)
00099 HELSINGIN KAUPUNKI

LAUSUNTO KIINTEISTÖ OY KANAVARANTA 1:N HAKEMUKSESTA

Katajanokkaseura ry esittää asiasta seuraavan pyydetyn lausunnon.

 

Enson pääkonttorirakennus on keskustan näkyvä maamerkki, ja se on muodostunut osaksi Kauppatorin ja Katajanokan kaupunkikuvaa huolimatta siitä, että rakennuksen arkkitehtuuri on nostattanut jatkuvaa kriittistä keskustelua.

Katajanokkaseura katsoo, että ehdotettu julkisivumateriaalin vaihtaminen muuttaisi voimakkaasti talon ilmettä. Muutos olisi myös vastoin arkkitehti Alvar Aallon työn säilyttämisen periaatetta.

Katajanokkaseura ry kannattaa nykyisenkaltaisen marmorin käyttöä jatkossakin, ja vastustaa esitettyä julkisivumateriaalin muuttamista.

Helsingissä 20.5.2005

Katajanokkaseura ry – Skatuddssällskapet rf

Allekirjoitukset

 

Vuosikokous 25.2.2003

Vuoden 2003 vuosikokous pidettiin Helsingin toiseksi vanhimmassa kirkossa eli Katajanokan entisen lääninvankilan kappelissa. Rea Anner kertoi mielenkiintoisen kirkon alttaritaulujen taiteilijasta Georges von Swetlikista.

Kokouksen päätteeksi keskusteltiin Katajanokan sosiaali- ja terveyspalveluista. Keskustelun alustivat ja kysymyksiin vastasivat toimistopäällikkö Seppo Saine Vironniemen sosiaalipalvelutoimistosta ja Vironniemen terveysaseman ylilääkäri Tapani Vihma

Årsmötet 2003 hölls i det forna länsfängelset på Skatudden. Rea Anner gav en kort presentation av Georges von Swetlik, konstnären som målat altartavlorna i kyrkan. Efter mötet inledde byråchef Seppo Saine från Estnäs socialservicebyrå och överläkare Tapani Vihma från Estnäs hälsostation en livlig diskussion av Skatuddens social- och hälsovårdstjänster.

 

Vuosikokokous ti 25.2.2003 klo 18 entisen lääninvankilan kirkossa

Pöytäkirja

 

1. Kokouksen avaus, laillisuuden ja päätösvaltaisuuden toteaminen

Puheenjohtaja Risto Jaakkola avasi kokouksen ja toivotti läsnäolleet yli 100 katajanokkalaista tervetulleiksi. Kokous todettiin laillisesti kokoonkutsutuksi ja päätösvaltaiseksi.

2. Puheenjohtajan ja sihteerin valinta

Puheenjohtajaksi valittiin Risto Laakkonen ja sihteeriksi seuran sihteeri Helena Alkula.

3. Pöytäkirjantarkastajien ja ääntenlaskijoiden valinta

Pöytäkirjan tarkastajiksi ja samalla ääntenlaskijoiksi valittiin Sisko Lounatvuori ja Tuula Palaste-Eerola.

4. Vuoden 2002 toimintakertomus

Puheenjohtaja Risto Jaakkola luki toimintakertomuksen.

5. Vuoden 2002 tilinpäätös

Seuran rahastonhoitaja esitteli tilinpäätöksen.

6. Vastuuvapauden myöntäminen johtokunnalle

Myönnettiin yksimielisesti.

7. Toimintasuunnitelma vuodelle 2003

Hyväksyttiin yksimielisesti.

8. Jäsenmaksun suuruus 2004

Jäsenmaksuksi päätettiin johtokunnan esityksen mukaisesti 10 euroa/henkilöjäsen ja 40 euroa yhteisöjäsen.

9. Talousarvio vuodelle 2004

Seuran johtokunnan ehdotus talousarvioksi hyväksyttiin yksimielisesti.

10. Seuran kokouksen koollekutsumistapa

Pidetään samana kuin ennenkin eli lähetetään kutsu kaikkiin Katajanokan talouksiin.

11. Seuran puheenjohtajan valinta

Seuran puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti Marja Karppanen.

12. Uusien johtokunnan jäsenten valinta

Uusiksi jäseniksi johtokuntaan valittiin Kimmo Hyvärinen ja Pekka Vuori.

13. Tilintarkastajien ja varatilintarkastajien valinta

Tilintarkastajiksi valitiiin Ingrid Heickell ja Leo R. Hertzberg.

 

14. Muut asiat, keskustelu

Muita johtokunnalle ilmoitettuja käsiteltäviä asioita ei ollut.

Kokoksen päätteeksi ylilääkäri Tapani Vihma ja toimistopäällikkö Seppo Saine Vironniemen sisiaalipalvelutoimistosta alustivat vilkkaan keskustelun Katajanokan sosiaali- ja terveys-palveluista. Myös Katajanokan ympäristöasiat herättivät keskustelua.

Risto Laakkonen, puheenjohtaja
Helena Alkula, sihteeri

Pöytäkirjan tarkastajat:

Sisko Lounatvuori, Tuula Palaste-Eerola

 

Raitiovaunu 4:n reitistä

Katajanokkaseura kirjoitti joulukuussa 2004 joukkoliikennelautakunnalle ja liikennesuunnittelijalle raitiotie 4:n reittiin suunnitelluista muutoksista.

Helsingin kaupunki
Joukkoliikennelautakunta

Suunnittelujohtaja Seppo Vepsäläinen
HKL
Suunnitteluyksikkö
PL 1400
Siltasaarenkatu 12

 

Katajanokan raitioliikenteeseen kaavailluista muutoksista

Tietojemme mukaan raitiolinja 2 on tarkoitus lopettaa ja nelosen kulkureittiä muuttaa niin, että nelosen joka toinen vuoro kulkisi laivaterminaalin kautta ”laivojen saapumisaikoina”.

Raitiovaunujen tarjonta Katajanokalle vilkkaimpana ruuhka-aikana supistuisi merkittävästi, erityisesti iltapäivällä, jolloin työmatkaliikennettä on molempiin suuntiin ja molemmat linjat 2 ja 4 ovat täynnä matkustajia.

Nelosen jako kahteen tarkoittaisi sitä, että raitiovaunu ei kulkisi Merisotilaantorin kautta Katajanokkalaisten työhönmeno- ja tulotunteina eikä toisi Ulkoministeriön työntekijöitä perille asti. Kukkaskartanon vanhusten palvelutalo ja HOAS:n liikuntaesteisten asuntola käyttävät nelosen päätepysäkkiä Merisotilaantorilla. Heille siirtyminen Kruunuvuorenkadun pysäkeille olisi tuskallinen muutos. Myös Suomenlinnasta Ehrensvärdillä kulkevat käyttävät päätepysäkkiä työmatkallaan. Lisäksi koko Katajanokkaa palveleva, todella paljon käytetty ruokakauppa Alepa sijaitsee Merisotilaantorilla. Raitiovaunuliikennettä on myös Katajanokan sisällä.

Muutoksesta aiheutuisi sekaannusta tutun linjan vaihtaessa reittiä kesken päivää. Sellainen poikkeus ei ole ymmärrettävää, onhan numeroitujen raitiolinjojen tuttu ja samana pitkään säilyvä kulku eräs raitiovaunuliikenteen suosion perusta.

Tänä päivänä laivamatkustajat käyttävät runsain joukoin nelosen ns. vankilan pysäkkiä. Nelosen reitti palvelee suurta osaa laivamatkustajista jo nyt.

Ehdotamme, että laivamatkustajien liikenne hoidetaan bussin 13 vuoroja lisäämällä ja sen näkyvyyttä selvästi parantamalla (vaikkapa Vikingin mainosvärit!). Järjestelmä pysyy siten selkeänä ja nelosen käyttö nykyisiltä pysäkeiltä toimisi edelleen vaihtoehtona myös laivamatkustajille.

Niukan talouden oloissa tehtävissä valinnoissa on mielestämme perusteltua asettaa asukkaiden peruspalvelut – toki myös tarpeellisen matkustajien palvelun – edelle.

Raitiovaunu kaksi palvelee paitsi laivamatkustajia myös yhteytenä Kruununhakaan ja helpottaa raskaasti kuormitetun nelosen ruuhkaa. Raitiolinjaston supistaminen ei ole pitkän päälle kestävä ratkaisu Helsingin liikennepolitiikassa.

Esitämme edellä olevaan viitaten, että nelosen linja pidetään nykyisellään ja että tutkitaan huolellisesti mahdollisuutta kakkosen linjan säilyttämiseen, vaikka supistetuin vuoroin.

Esitykseemme yhtyy myös Suomenlinnaseura ry ja Katajanokan Huolto Oy, joka edustaa Katajanokan kärjen taloyhtiöitä.

Katajanokkaseura ry

Ratikalle ystävällisempi kilistys

Seura lähestyi kirjeellä apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauria toiveenaan ystävällisempien äänimerkkien käyttö. Pekka Saurilta on saatu tieto, että kilikellonsoittolaitteet on tarkastettu ja kunnostettu. Näin ollen ei ole estettä käyttää korvalle miellyttävämpää vaihtoehtoa ainakaan silloin, kun kysymyksessä ei ole varsinainen vaaratilanne.

Apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri
Pohjoisesplanadi 11-13
PL 1
00099 HELSINGIN KAUPUNKI

Raitiovaunujen äänimerkin muuttaminen

Hyvä apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri

Raitiovaunut antavat leimansa Helsingille. Ne koetaan positiivisena asiana. Raitiovaunut käyttävät äänimerkkiä siinä missä muutkin välineet, kun jalankulkijat ja autot asettuvat eteen. Tällaisia tilanteita riittää. Äänimerkin käyttö kuuluu kaupunkiliikenteeseen.

Raitiovaunujen yleisimmin käyttämä ”TÖÖT” on kova, aggressiivisen oloinen merkki. Se ei kuitenkaan erotu auton äänimerkistä. Nopeassa liikennetilanteessa olisi hyvä oivaltaa heti, että varoituksen antoi raitiovaunu, ei auto. Näin kuulijan reaktio muodostuisi heti oikeaksi.

Ulkomailla raitiovaunut käyttävät ”kilistelyä” erilaisilla voimakkuuksilla. Raitiovaunut kilauttavat säännöllisesti liikkeelle lähtiessään ja rämistelevät sitten todella kuuluvasti vaaratilanteissa. Ääni on pienimmillään ystävällinen, silti kuuluva. Äkkitilanteessa voimakas kellonsoitto ei jää keneltäkään kuulematta. Sen kuullessaan tietää, että tulossa on ratikka, ei auto, mikä auttaa orientoitumaan liikennetilanteeseen oikein.

Myös HKL:n kalustolla on tämä äänivaihtoehto. Se on kuitenkin käytössä lähes toissijainen, mikä ilmeisesti johtuu siitä, että kovaa ääntä tarvittaessa tööttäys on ainoa vaihtoehto.

Nykyinen kalusto on liikenteessä vielä vuosia. Niitä on ikänsä varrella kohennettu monin tavoin (mm. hyvin toimiva pysäkin nimen näyttö). Ei liene merkittävä investointi säätää kilistys/voimakas kellonsoitto ainoaksi äänimerkiksi sen voimakkuutta varioimalla.

Katajanokkaseura ry esittää, että Liikennelaitos tekee raitiovaunukalustoon tarvittavat muutokset niin, että kellonsoitto – Stadin oma klangi – on sporan äänimerkki. Arvelemme, että toimenpide saa kaupunkilaiset hymyilemään useammin – jopa liikenteessä.

Katajanokkaseura ry – Skatuddssällskapet rf

Katajanokan rakennettua historiaa

Katajanokka  on rakennetulta historialtaan monipuolinen merellinen kaupunginosa.

 

Katajanokan vanhinta rakennuskerrostumaa edustavat saaren itäosassa sijaitsevat kasarmirakennukset 1810-luvulta. 1800-luvun jälkipuolella saaren rannat otettiin varastokäyttöön ja saman vuosisadan lopulla ja 1900-luvun alussa entisestä hökkelikaupunginosasta kehittyi kerrostaloalue, joka on edelleen jugendkauden edustavimpia kokonaisuuksia. Alueen lukuisista arkkitehtonisesti korkealuokkaisista 1800- ja 1900-luvun vaihteen asuinrakennuksista mainittakoon esim. Tallbergin talo, Aeolus, Eos, Norma, Olofsborg, Kontio, Kataja.

 

Kaupunkikuvaa on muuttanut Kauppatorin puolelta Alvar Aallon suunnittelema valkea Enson pääkonttori, joka rakennettiin 1959-62. Katajanokan kärjen asuntoalue toteutettiin asemakaavakilpailun pohjalta 1970- ja 80-luvuilla (1971-72, V. Helander, P. Pakkala, M. Sundman).

 

Kaupunkikuvaa hallitseva Uspenskin katedraali on rakennettu Katajanokan korkeimmalle kalliolle 1862-68 (A.M. Gornostajev, 1860). Punatiilestä muurattu kirkko on pohjamuodoltaan tasavartisen ristin muotoinen. Kirkon eteläsivulla on kolmikerroksinen kellotorni. Katedraalin luoteispuolella on tiilisten makasiinien ryhmä. Niistä vanhimmat ovat 1860-luvulta.

 

Saaren etelärannalla sijaitsevat entinen Suomen rahapajan rakennus (1863, E.B. Lohrmann – A. Boman, 1870-l., Fl. Granholm). Tulli- ja pakkahuone rakennettiin peittämättömästä tiilestä 1898-1901(G. Nyström). Sen itäpuolella on vanha Warranttimakasiini (Lars Sonck, Selim A.Lindqvist 1913-30), joka on muutettu hotelliksi. Gunnar Taucherin varasto vuodelta 1938 on nykyisin matkustajaterminaalina. Kanavakadun varrella on joukko vanhoja varastorakennuksia 1800-luvun lopulta 1950-luvulle, mm. OTK:n, SOK:n ja Keskon suuret varastoyksiköt.

 

Saaren keskellä sijaitsee entinen Helsingin lääninvankila, jonka vanhin osa, hallinto- ja kirkkorakennus on vuodelta 1837 (Intendentinkonttori). Vankilaa laajennettiin punatiilisillä, ristinmuotoisella selliosastoilla 1888 (Yleisten rakennusten ylihallitus, L.I. Lindqvist, Th. Decker). Samassa yhteydessä valmistui henkilökunnan asuinrakennus. Vankila-aluetta ympäröi korkea punatiilimuuri. Vankilaa ollaan saneeraamassa hotellikäyttöön.

 

Merikasarmi perustettiin Helsingin venäläisen sotaväen käyttöön. Vuonna 1833 sinne sijoitettiin I Suomalainen Meriekipaasi. Kasarmin vanhin osa, kolmikerroksinen matruusisiipi rakennettiin 1816-19, matalat keittiösiivet 1826-28 ja kolmikerroksinen, antiikin temppeliä muistuttava läntinen upseerisiipi 1834-36. Kaikkien näiden rakennusten suunnittelusta vastasi C.L. Engel. Kaksikerroksinen sairaala valmistui 1838 (A.F. Granstedt). Punatiilinen asuin- ja toimistorakennus on 1800-luvun lopulta. Merikasarmin rakennukset korjattiin ja täydennysrakennettiin ulkoministeriön käyttöön 1984-89 (E. Kråkström).

 

Lähde: Lauri Putkonen

 

 

Vankilan pihalla on aikaisemmin ollut pyöreä rakennus jolla oli aivan erityinen käyttötarkoitus.  Mikä? 

Vastaus: Tällaista rakennelmaa kutsutaan ”sellipihaksi” ja suunnitelmissa oli kolme likimain puolikaaren mittaista sellipihaa, joista kaksi oli varattu miehille ja yksi naisille. Nämä kuitenkin toteutuivat toisin eli kuvassa näkyvä täysympyräinen sellipiha (oletettavasti miehille) ja toinen pienempi puolikaaren muotoinen sellivankilan länsipäässä (oletettavasti naisille).

Vilken funkition hade denna ostbitsliknande byggnad på fängelsets gård?

Svar: De här tårtbitarna kallades ”cellgården” och var reserverade för fångarnas motionering. En liknande anläggning finns på Långholmen i Stockholm. Den som fanns på Skatudden är riven men den som finns på Långholmen är bevarad och används i dag som café. I varje ”ostbit” ryms ett bord och några stolar.

Kuva/foto: Henry Nordgren

 

Vankilan kaavanmuutoksesta

Katajanokkaseuran lausunto ja osallistumislausunto 3.5.2004

Katajanokkaseura ry – Skatuddssällskapet rf
PL 180
00160 Helsinki

3.5.2004

Helsingin kaupunginhallitus
Pohjoisesplanadi 11-13
PL 1
00099 Helsinki

Lausunto asemakaavan muutosesitykseen 8. kaupunginosassa Katajanokalla (muodostuvat uudet korttelit 8191 ja 8192)

Katajanokkaseura viittaa lausuntonaan asemakaavan muutosesityksestä alla olevaan osallistumislausuntoonsa (LIITE 1), joka koski Katajanokan vankila-alueen asemakaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelmaa.

Seura korostaa erityisesti jalankulkuliikennettä varten tarpeeksi tiheää aukotusta muuriin. Tiheä aukotus vahvistaa puiston avoimuuden ja turvallisuuden vaikutelmaa.

Lisäksi Katajanokkaseura esittää, että Vyökadun puoleinen länsi/lounaisosa puistosta pidetään mahdollisimman yhtenäisenä puisto-osana. Tälle alueelle on näkymä ympäröivistä asuintaloista.

Katajanokkaseuran näkemyksen mukaan ajoneuvoliikennettä hotellin tontille suunniteltaessa tulee edelleen ottaa huomioon hotellitoiminnan mukanaan tuoma ja todennäköisesti lisääntyvä autoliikenne. Katajanokkaseuran näkemyksen mukaan ajoyhteys tontille on järjestettävä niin, että se ei vaikeuta tai lisää vaaratilanteiden todennäköisyyttä alueella.

Katajanokkaseura ry – Skatuddssällskapet rf

Marja Karppanen  Helena Alkula
puheenjohtaja       sihteeri

LIITE 1

3.10.2003

Kaupunkisuunnitteluvirasto
PL 2100
00099 Helsingin kaupunki

Osallistumislausunto Katajanokan vankila-alueen asemakaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta

Katajanokkaseura esittää seuraavia näkemyksiä huomioitaviksi asemakaavan jatkotyön pohjaksi:

Vankilan muuri

Seura toivoo muuriin jalankulkuliikennettä varten tarpeeksi tiheää aukotusta. Tiheä aukotus vahvistaa puiston avoimuuden ja turvallisuuden vaikutelmaa. Muurin aukotuksen järjestämiseen liittyen Katajanokkaseura esittää pohdittavaksi ajoneuvoliikenteen järjestämistä Hotellin alueelle pohjois/itäpuolelta (vrt. alla seuran näkemys liikenteen järjestämisestä). Lisäksi ehdotetaan vankila-alueen pohjoispuolen muuriin lisää aukotusta/muuriin mahdollista poistamista kokonaan. Näillä toimenpiteillä niinikään vahvistetaan avoimuuden, julkisen tilan sekä turvallisuuden vaikutelmaa. Samalla estetään/vähennetään hotellin pihan puistoa rikkovaa elementtiä. Edelleen seura esittää pohdittavaksi yhdistää aukotuksella myös päiväkodin ja palloiluhallin aluetta osaksi puistoa.

Suojeltavat/pysyvät rakennukset

Katajanokkaseura esittää, että rakennusten tontti ei jatkuisi puistoon päin. Näin estetään mahdollinen luvaton pysäköiminen. Jos 1960-luvulla rakennettu vankilan huolto-/lisärakennus säilyy, em. rakennuksen ympärille on luontevaa kerätä hotellin ajoliikenne. Seura toivoo myös kirkon sakraalifunktion säilyttämisen kaavamuutoksessa.

Puisto

Katajanokkaseura esittää, että Vyökadun puoleinen länsi/lounaisosa puistosta pidetään mahdollisimman yhtenäisenä puisto-osana. Tälle alueelle on näkymä ympäröivistä asuintaloista. Lisäksi seuraa esittää, että pallokenttä varataan tarpeeksi laajaksi palvelemaan myös koulun tarpeita.

Liikenne

Ajoneuvoliikennettä hotellin tontille suunniteltaessa tulee ottaa huomioon hotellitoiminnan mukanaan tuoma ja todennäköisesti lisääntyvä autoliikenne. Kaavassa tulee siis ottaa erityisesti huomioon asukaspysäköinnin tarpeet. Seuran näkemyksen mukaan autopaikkakuormitusta ei tule ohjata lisää hotellin läheisyyteen.

Vyökadun, Linnankadun ja Linnakujan risteys on varsin vilkas ja sisältää raitiokiskotuksen ylityksen. Linnakuja on kapea ja erittäin ahdas. Ahtautta korostaa kumpaankin suuntaan kulkevan raitiovaunuliikenne. Katajanokkaseuran näkemyksen mukaan ajoyhteys tontille on järjestettävä niin, että se ei vaikeuta tai lisää vaaratilanteiden todennäköisyyttä alueella.

Katajanokkaseura ry – Skatuddssällskapet rf

HS:lle ns. merikadettikoulun suojelukysymyksestä

Katajanokkaseuran toimintaa Merikadettikoulun suojelukysymyksessä käsiteltiin Helsingin Sanomien ”Kaupungin laita” osastossa 5.1.2005 Antti Mannisen artikkelissa. Seura halusi oikaista artikkelissa esiintyneitä Katajanokkaseuraa koskevia virheitä oheisella vastineella.

 

KATAJANOKKASEURA EI RIITELE EIKÄ EHDOTA RAKENTAMISTA NAAPURIN TONTILLE

Merikadettikoulun suojelukysymys on kirvoittanut Antti Mannisen kynästä kirjoituksen (Kaupungin laita HS 5.1.), joka kaipaa muutamia kommentteja. Katajanokkaseura ry:n sääntöjen mukaisena tarkoituksena on toimia mm. viihtyisyyden lisäämiseksi Katajanokan alueellista omaleimaisuutta ja erityispiirteitä kunnioittaen. Merikadettikoulun suojelukysymykseen ei liity mitään riitaa, vaan Katajanokkaseura on hakenut Merikadettikoulun suojelua rakennussuojelulain nojalla, ja sitten valittanut niistä viranomaispäätöksistä, joiden perustelut seuran mielestä eivät ole olleet riittäviä. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa pysyi voimassa ympäristöministeriön päätös, jonka sanamuoto on seuraava: ”Koska Linnankuja 3:ssa sijaitsevan rakennuksen säilyminen ja suojelu voidaan selvittää maankäyttö- ja rakennuslain nojalla asemakaavalla, kohteen suojelemiseen rakennussuojelulain nojalla ei ole perusteita.”

Koska Katajanokkaseuran tekemä suojeluesitys on hylätty sillä perusteella, että rakennuksen säilyminen on mahdollista selvittää maankäyttö- ja rakennuslain nojalla, on seuran mielestä loogista nyt odottaa asian selvittämistä asemakaavan avulla.

Katajanokkaseuran tekemien valitusten perusteena on ollut pohjimmiltaan se, että missään päätöksessä ei ole esitetty perusteluna, ettei rakennuksen historiallinen arvo edellyttäisi suojelua. Asiantuntijatahot Kaupunginmuseosta lähtien ovat lausunnoissaan edellyttäneet rakennuksen suojelua. Helsingin kaupungin, Uudenmaan ympäristökeskuksen, ympäristöministeriön ja Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksissä viitataan rakennuksen suojeluun, jonka tulisi kuitenkin tapahtua juuri sen lain nojalla, joka ei kuulu ko. päättävän instanssin toimivaltaan.

Katajanokkaseuran käsityksen mukaan suojelupäätös voisi johtaa tietyin edellytyksin siihen, että tontin omistaja on oikeutettu korvauksiin joko kaupungilta tai valtiolta, riippuen siitä, onko suojelupäätös tehty rakennussuojelulain vai maankäyttö- ja rakennuslain perusteella. Päätösten perusteluna näyttää olleen lakisääteisten perusteluiden ohella taloudellinen tarkoituksenmukaisuus.

Jotta Merikadettikoulu voitaisiin suojella siten kuin kaikissa tehdyissä päätöksissä on pohjimmiltaan edellytetty, on Katajanokkaseura halunnut etsiä tontin maankäytölle sellaisia myönteisiä ratkaisuja, joissa tontin omistaja voisi hyödyntää nykyisen asemakaavan mukaisen rakennusoikeuden täysimääräisesti ja samalla säilyttää Merikadettikoulun. Tällaisessa suojelutilanteessa tontin omistajalle ei aiheudu suojelusta sellaista haittaa, joka voisi johtaa korvauksien maksamiseen.

Katajanokkaseura on pyrkimyksiään havainnollistaakseen teettänyt arkkitehdilla kolme erilaista suunnitelmaa, jossa uudisrakentaminen on sovitettu samalle tontille Merikadettikoulun viereen. Toisin kuin Antti Manninen kirjoituksessaan väittää, suunnitelmissa ei ole ajateltu rakentamista naapurin tontille. Manninen on aivan oikeassa kuvaillesaan rakennuspaikkaa väljäksi – Merikadettikoulun purkaminen on täysin tarpeetonta, koska kaavassa sen paikalle on osoitettu vain hieman korkeampi uudisrakennuksen siipi. Kun Merikadettikoulu säilytetään, voidaan sen kohdalla käyttämättä jäävä rakennusoikeus vaivattomasti sijoittaa Merikasarminkadun varteen, johon rakennuksen päämassa nykyisen kaavan mukaankin tulisi rakentaa.

Katajanokkaseura ei vastusta uudisrakentamista eikä seura ole valittanut mistään tontin omistajan, rakennusliike Alfred A. Palmbergin toimista. Katajanokkaseura on ainoastaan edistänyt seuran tarkoituksen mukaisesti historiallisen rakennuskannan säilymistä Katajanokalla ja käyttänyt tässä tarkoituksessa laillista valitusoikeuttaan viranomaisten päätöksistä.

Merikadettikoulun suojelupyrkimyksessään Katajanokkaseura ei ole yksin, vaan suuri joukko yksityishenkilöitä kannattaa myös Merikadettikoulun säilymistä. Heistä aktiivisimmat, ”Merikadettikoulun ystävät”, ovat perustaneet Merikadettikoulun nimeä kantavat nettisivut, joilta on nähtävissä suojeluasian vaiheet sekä Katajanokkaseuran teettämä suunnitelma, jossa tontin uudisrakentaminen tähtää myös olemassaolevan rakennuskannan hyödyntämiseen siten, kuin kaavoituslainsäädäntö nykyään edellyttää.

Helander-Pakkala-Sundmanin kaavan mukaisesti rakennettua Katajanokan kärkeä pidetään erinomaisena. Katajanokkaseura pitää Merikadettikoulun tontin osalta vielä onnistuneempana samojen arkkitehtien alkuperäistä, voittanutta kilpailuehdotusta vuodelta 1972, jossa Merikadettikoulu oli säilytetty. Seura ei katso, että Katajanokka kaipaisi vuoden 1977 kaavan pilkuntarkkaa noudattamista, koska myös Katajanokan nykyisin suojeltu vankila pitäisi tuon kaavan mukaan purkaa maan tasalle. Mannisen väite siitä, että Helander-Pakkala-Sundmanin kaava säilytti lähes kaikki alueen vanhat rakennukset ei pidä paikkaansa; kokonaisuutena ei voida myöskään sanoa, että kaavan toteuttaminen olisi jäänyt keskeneräiseksi. Kaava on toteutunut niiltä osin kuin se ajan mittaan on katsottu tarkoituksenmukaiseksi, ja vanhentuneilta osiltaan kaavaa on tähänkin mennessä muutettu ja uudistettu.

Asemakaavan vaatimukset muuttuvat, eikä kaupungin rakentaminen koskaan lopu. Katajanokkaseuran tehtävä tässä prosessissa on tuoda esille asukkaiden omia näkemyksiä ja pyrkiä kykyjensä mukaan ohjaamaan uudisrakentamista siten, että se ottaa huomioon myös ne historialliset arvot, joihin Katajanokan viehätys ja vetovoima perustuu. Katajanokkaseura pitää selvänä myös sitä, ettei Merikadettikoulun tontin nimekkäälle arkkitehdille, Jan Söderlundille, tuota vaikeuksia ratkaista uuden ja vanhan yhteensovittamista, kuten hän on tehnyt Koffin korttelissa Hietalahden torin varrella. Asemakaava tulisi muuttaa siten, että perinteitä kunnioittavalle täydennysrakentamiselle avautuisi tällä Katajanokan tontillakin mahdollisuus.

Katajanokkaseura ry