Katajanokkaseura ry:n vastine Katajanokan vanhoja tiiliraunioita koskevasta rakennussuojeluesityksestä annetuista lausunnoista

Katajanokkaseuran mielestä Merikasarminpuiston itäosan rauniomuureilla on laajempaa kuin vain paikallista merkitystä, koska ne sijaitsevat valtakunnallisesti merkittävän Merikasarmin alueella ja Ulkoministeriön naapurissa. Katajanokkaseura on myös eri mieltä siitä, että suojelutavoitteet olisi pyritty ottamaan riittävästi huomioon jo puiston peruskorjauksen suunnittelun yhteydessä. Seuran mielestä peruskorjauksen suunnittelussa on ollut ilmeisenä lähtökohtana rakenteiden huoltovapaus ja siksi on ylikorostettu rakenteiden turvallisuutta.
Katajanokkaseura katsoo, että Merikasarminpuiston itäosan suunnittelun lähtökohtana tulee olla rauniomuurien säilyttäminen, ja mikäli niitä ei suojella rakennussuojelulailla, niin Helsingin kaupungin tulee käynnistää asemakaavan muutos, jossa säilyttämisen edellytykset selvitetään. Katajanokkaseura yhtyy Museoviraston näkemykseen, jonka mukaan fragmenteiksi jätetyt rauniot kertovat alueen rakennushistoriasta ja ilmaisevat puiston sommitteluelementteinä 1970-luvun asemakaava-aineistossa havainnollistettua ideaa, sekä viittaavat myös maisemapuistojen historiallisiin ihanteisiin raunioista osana puistoa.
Puistosuunnitelman muurien madaltamisehdotus metrin tasolle ei ole perusteltua. Puistoa ei edes suunnitella leikkipuistona. Muurien turvallisuus voidaan saada hyväksyttävälle tasolle esimerkiksi joustavilla maarakenteilla ja istutuksilla. Jopa leikkipuistojenkin korkeat, putoamisen mahdollistavat rakennelmat varmistetaan näillä keinoin.
Leikkikenttien EN-normi EN-1177 normittaa alustan laatua suhteessa putoamiskorkeuteen. Putoamiskorkeus saa olla enintään 3 metriä. Alustaksi kelpaa 300 mm hiekkaa tai soraa, kun putoamiskorkeus on 2 m tai vähemmän. Todennäköisesti tästä syystä juuri puiston korkeana säilyneen muurinosan kohdalle on aikoinaan tehty laaja hiekkalaatikko. Vaikka muuria ei siis ole suunniteltu leikkitelinekäyttöön, niin toteutuneessa, maisema-arkkitehti Lars Liljeforsin vuoden 1986 suunnitelmassa oli selvästi mietitty turvallisuutta; myös muurin ulkopuolella on laajasti pensasistutuksia. Leikkikenttien putoamisturvallisuudessa on ensisijaisesti kyse päävammojen estämisestä. Rauniot voidaan helposti suunnitella turvallisiksi istuttamalla muurin korkeisiin kohtiin ulkopuolelle pensaita ja ellei haluta sisäpuolelle samaa, niin tekemällä hiekkalaatikko tai vaihtoehtoisesti joku muu turvapinnoite.
Seura haluaa huomauttaa mm. Rambollin muurien kunnosta antaman lausunnon puistosuunnitelman selostuksessa esitetyssä epätarkasta, jopa harhaanjohtavasta sanamuodosta. Kaupungin suunnitelma-asiakirjoissa siteerataan virheellisesti, että tiilet eivät ole pakkasenkestäviä. Labrocin tutkimusraportti summaa: ” Tiilien mikrorakenteen / tekstuurisäröilyn perusteella niiden pakkasenkesto-ominaisuudet ovat suhteellisen hyvät” ja ”Tiilissä ei kuitenkaan havaittu tyypillisiä myöhemmän- / pakkasrapautumisen aiheuttamia vaurioita”. Kaupungin lausunnossa perustellaan madaltamista myös tiilien putoamisella, mutta kuntokartoituksen perusteella ei ole mitään romahdusvaaraa, eli on kyse ihan normaalista kunnossapitovelvoitteesta.
Rakennusjärjestyksen 3 § mukaan rakennustoimenpiteet tulee sopeuttaa kunkin alueen luonteeseen ja ominaispiirteisiin. Yleis- ja asemakaavamääräykset ja rakentamistapaohjeet antavat lähtökohdan rakentamisen sopeuttamiseksi kunkin alueen luonteeseen ja ominaispiirteisiin. Sen lisäksi on otettava huomioon lähiympäristö ja rakennetun ympäristön historiallinen kerroksellisuus.
Museoviraston lausunnossa viitataan rakennusjärjestyksen § 31:een, Tontin luonnon- ja kulttuuriarvojen huomioonottaminen rakentamisessa. Rakennukset ja tontin käyttö on suunniteltava ja toteutettava siten, että paikan kasvillisuus, pinnanmuodot sekä erityiset luonnon- ja kulttuuriarvot mahdollisuuksien mukaan säilyvät. Jos katsotaan, että rauniolla on kulttuuriarvoa ja sen säilyttäminen on mahdollista, niin sen purkaminen rikkoo rakennusjärjestyksen § 31:tä.
Museoviraston mukaan raunioilla on kulttuurihistoriallista merkitystä. Rauniot sijoittuvat Katajanokan valtakunnallisesti merkittävään rakennettuun kulttuuriympäristöön (RKY 2009). Raunioilla itsessään on rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain (498/2010, jatkossa rakennusperintölain) 8 §:ssä tarkoitettua paikallista merkitystä seuraavasti:
- Fragmenteiksi jätetyt rauniot kertovat alueen rakennushistoriasta.
- Puiston sommitteluelementtinä rauniot ilmaisevat 1970-luvun asemakaava-aineistossa havainnollistettua ideaa sekä viittaavat myös maisemapuistojen historiallisiin ihanteisiin raunioista osana puistoa.
Katajanokkaseura on Museoviraston kanssa samaa mieltä, että puistorakenteille asetettujen vaatimusten puitteissa raunioihin kajoamisen tulee olla mahdollisimman vähäistä. Puistosuunnitelman muurien madaltamisehdotus metriin ei perustu mihinkään normiin eikä ole muutenkaan perusteltavissa. Puistoa ei suunnitella leikkipuistona. Muurien turvallisuus voidaan saada hyväksyttävälle tasolle esimerkiksi joustavilla maarakenteilla ja istutuksilla.

Joomla templates by a4joomla