PL 35, 00023 Valtioneuvosto, kirjaamo@ym.fi
Diaarinumero VN/5207/2019
Katajanokkaseura on lähtenyt esittämään Merikasarminpuiston vanhojen tiiliraunioiden suojelua yleisiin valtakunnallisiin suojelusäännöksiin vedoten, koska seuran näkemyksiä ja paikallistuntemusta ei ole koettu otettavan puiston kohennussuunnitelmaa laadittaessa riittävän vakavasti.
Katajanokkaseuran mielestä suojelutavoitteita ei ole pyritty ottamaan riittävästi huomioon puiston peruskorjauksen suunnittelun yhteydessä, ja pitää lausumaa, tai että ”tiilimuuri korjattuna toteuttaa näin ollen voimassa olevan asemakaavan tavoitteita” virheellisenä.
Fragmenteiksi jätetyt rauniot kertovat alueen rakennushistoriasta. Niiden nykyinen muoto ja korkeudet ovat alueen asemakaavan laatineiden arkkitehtien, Wilhelm Helander, Pekka Pakkala ja Mikael Sundmanin, paikan päällä muuriin merkitsemät. Puiston sommitteluelementtinä rauniot ilmaisevat 1970-luvun asemakaava-aineistossa havainnollistettua ideaa sekä viittaavat myös maisemapuistojen historiallisiin ihanteisiin raunioista osana puistoa.
Peruskorjauksen suunnittelussa on ollut lähtökohtana rakenteiden kestävyys ja huoltovapaus. Arviointia tehtäessä käytettävissä ollut selvitysaineisto tiilirakenteista ei ole antanut riittävää kuvaa niiden sään kestävyydestä ja korjattavuudesta. Kaupungin myöhemmin teettämässä Merikasarminpuiston tiilimuurien kuntotutkimuksessa (Contesta Oy 17.12.2019) muurien tekniset kunnostamismahdollisuudet on arvioitu uudelleen. (Liite)
Puistosuunnitelman muurien madaltamisehdotus metriin ei perustu mihinkään normiin eikä ole muutenkaan perusteltavissa. Katajanokkaseura yhtyy Museoviraston näkemykseen, jonka mukaan fragmenteiksi jätetyt rauniot kertovat alueen rakennushistoriasta ja ilmaisevat puiston sommitteluelementteinä 1970-luvun asemakaava-aineistossa havainnollistettua ideaa, sekä viittaavat myös maisemapuistojen historiallisiin ihanteisiin raunioista osana puistoa. Katajanokkaseura on Museoviraston kanssa samaa mieltä, että puistorakenteille asetettujen vaatimusten puitteissa raunioihin kajoamisen tulee olla mahdollisimman vähäistä.
Todettakoon vielä, että asemakaava vuodelta 1977 on toteuttamattomilta osiltaan MRL 60 §:n mukaan selkeästi vanhentunut (yli 13 vuotta) ja sen ajantasaisuus on arvioitava ennen rakennusluvan myöntämistä. Vaikka nyt ei haeta rakennuslupaa, voidaan kiistatta todeta asemakaavan olevan päivittämisen tarpeessa. Tämä on oleellista nyt ajankohtaisen puistoalueen osalta, koska sen toiminnallinen, liikenteellinen ja ympäristöllinen liittyminen koillispuolella sijaitseviin puisto- ja katualueisiin tapahtuu saumattomasti tämän vanhentuneen, hoitamattomaksi joutomaaksi vuosikymmeniksi jätetyn kaava-alueen poikki. Ennen kuin tämä asia on ratkaistu, ei pidä kajota tähän saakka säilyneisiin rakenteisiin.
Katajanokkaseura katsoo, että Merikasarminpuiston itäosan suunnittelun lähtökohtana tulee olla rauniomuurien säilyttäminen, ja mikäli niitä ei suojella rakennussuojelulailla, niin Helsingin kaupungin tulee käynnistää asemakaavan muutos, jossa säilyttämisen edellytykset selvitetään.
Helsingissä 21. 5.2020
Katajanokkaseura ry.
