Katajanokkaseura on 31.8.2005 kirjoittanut kaupunginhallitukselle kirjeen (pdf n. 250 kt), jossa pyydetään ja perustellaan viihtyisän mattolaiturimme säilyttämistä.
Vironniemen terveysasema
Vironniemen terveysaseman lakkauttaminen
Helsingin kaupungin terveysvirasto suunnittelee Helsingin terveysasemien toimintojen yhdistämistä tai liittämistä toisiinsa. Yhdistettäväksi suunnitellaan muun muassa Vironniemen terveysasemaa, jonka toiminta siirrettäisiin samaan kiinteistöön Viiskulman terveysaseman kanssa. Samalla Suomenlinnan sivutoimintapiste liitettäisiin Viiskulman terveysasemaan.
Terveyslautakunta päätti kokouksessaan 31.5.2005 palattaa uudelleen valmisteltavaksi terveysasemien keskittämistä koskevan esityksen. Samalla terveyslautakunta kehotti terveyskeskusta tarkentamaan terveysasemaverkon keskittämistä siten, että asukkaiden käytössä on täydenpalvelun ja lähipalvelun terveysasemia. Terveyslautakunta ottaa kantaa terveysasemien fyysiseen järjestämiseen näiden linjausten jälkeen – ilmeisesti alkusyksystä.
Katajanokkaseura on allekirjoittanut 24.5.2005 yhdessä Kruunhakaseuran, Kruununhaan asukasyhdisyksen ja Suomenlinna-seuran kanssa seuraavan vetoomuksen Helsingin terveyslautakunnalle:
Terveyslautakunnalle
Helsingin terveyskeskuksen suunnitelmat lopettaa Viikin, Myllypuron ja Vironniemen terveysasemat ovat järkyttäneet asukkaita. Olemme hämmästyneitä selkeän asukasmielipiteen sivuuttamisesta suunnitelmia ja visioita rakennettaessa. Kaupunginosien asukkaat ovat tottuneet asioimaan näillä tervesyasemilla ja ovat saaneet korkeatasoista palvelua, mikä on ilmaistu asiakastyytyväisyysselvityksissä ja terveysasemien palvelutuotantovertailuissa. Lisäksi kansalaismielipide on kirkkaasti ilmaistu asukkaiden omin voimin vuoden 2002 ja 2003 toukokuun adresseissa, kansalaiskokouksissa, asukasilloissa, mielenosoituksissa terveysaseman puolesta.
Vironniemen terveysaseman lopettaminen merkitsee ankaraa iskua perusterveydenhuollon palvelujen laadulle ja saatavuudelle Kruununhaassa, Katajanokalla ja Suomenlinnassa. Terveysaseman vastuuväestön koko on ollut lähellä optimaalista ja asema on helposti tavoitettavissa, myös Suomenlinnasta. Suomenlinnassa asuu paljon lapsiperheitä, joille neuvola- ja sairaanhoitopalvelujen vaivaton saatavuus on erittäin tärkeää. Lisäksi kokonaisuutena Vironniemen terveysaseman vastuualueen väestö on suhteellisen ikääntynyttä, vanhusväestön osuus kasvaa ja toisaalta myös nuorien perheiden osuus alkaa hiljalleen lisääntyä.
Oma terveysasema, kuten esimerkiksi Viikissä alkuperäisen suunnitelman mukaisesti toteutettuna, nostaa kaupunginosan statusta ja vahvistaa helsinkiläistä identiteettiä, auttaa kaupunkilaisia tuntemaan Helsingin enemmän omakseen.
Suomen terveydenhuollon strategiset linjauksen tukevat Helsingin terveysasemaverkoston vahvistamista. Kansallisen terveydenhuoltoprojektin keskeisenä tavoitteena on toimintojen ja rakenteiden uudistaminen. Lähtökohtana on pidetty alueellisten erityispiirteiden huomoimista ja tehokkaiksi osoittautuneiden pienten yksiköiden toiminnan turvaamista. Terveys 2015-kansanterveysohjelmassa korostetaan voimakkaasti kansalaisyhteiskunnan merkitystä ja roolia terveydenhuollon paikallisesssa kehittämisessä. Aiemman ”ylhäältä alas”-ohjauksen tilalle suositellaan ”alhaalta ylös”-suuntausta ja kansalaisten suurempaa osallistumista paikalliseen päätöksentekoon.
Valitettavasti terveysasemien lakkauttamissuunnitelmat kertovat aivan vastakkaisesta asennoitumisesta. Kansalaismielipide ja asukkaiden vastuuntuntoinen aktiivisuus oman asuinalueensa kehittämisessä jätetään tyystin vaille huomiota ja arvoa. Transparenssiin kuuluu tasavertainen ja vastavuoroinen yhteistyö, asukkaiden informointi avoimesti ja hyvissä ajoin, asukkaiden kokemuksen ja mielipiteen kunnoittaminen ja huomioiminen strategisia kokonaissuunnitelmia rakennettaessa.
Kokonaissuunnittelun täytyy aidosti perustua terveyskeskuksen arvoihin – asiakaslähtöisyyteen, oikeudenmukaisuuteen ja kestävään kehitykseen. Helsingin perusterveydenhuoltoa – terveysasemia – on vahvistettava tältä arvoperustalta ja pitkäjänteisesti. Vironniemen terveysasemaa tarvitaan aivan samasta syystä kuin Viikin terveysasemaa. Pienten terveysasemien ja väestövastuuperiaatteen vahvistaminen edistää asukkaiden hyvinvointia, mahdollistaa kaustannustehokkaan ja kokonaisvaltaisen, myös sairauksia ennaltaehkäisevän työn lähellä kaupunkilaisia ja lisää terveysasemien houkuttelevuutta työpaikkoina.
Enson talon julkisivu
Katajanokkaseura ry on 20.5.2005 esittänyt pyydetyn lausunnon, joka koskee Stora Enson pääkonttorin (Kanavaranta 1) julkisivumateriaalin valintaa.
Kaupunkisuunnitteluvirasto
Kirjaamo
PL 2100
(Kansakoulukatu 3)
00099 HELSINGIN KAUPUNKI
LAUSUNTO KIINTEISTÖ OY KANAVARANTA 1:N HAKEMUKSESTA
Katajanokkaseura ry esittää asiasta seuraavan pyydetyn lausunnon.
Enson pääkonttorirakennus on keskustan näkyvä maamerkki, ja se on muodostunut osaksi Kauppatorin ja Katajanokan kaupunkikuvaa huolimatta siitä, että rakennuksen arkkitehtuuri on nostattanut jatkuvaa kriittistä keskustelua.
Katajanokkaseura katsoo, että ehdotettu julkisivumateriaalin vaihtaminen muuttaisi voimakkaasti talon ilmettä. Muutos olisi myös vastoin arkkitehti Alvar Aallon työn säilyttämisen periaatetta.
Katajanokkaseura ry kannattaa nykyisenkaltaisen marmorin käyttöä jatkossakin, ja vastustaa esitettyä julkisivumateriaalin muuttamista.
Helsingissä 20.5.2005
Katajanokkaseura ry Skatuddssällskapet rf
Allekirjoitukset
Raitiovaunu 4:n reitistä
Katajanokkaseura kirjoitti joulukuussa 2004 joukkoliikennelautakunnalle ja liikennesuunnittelijalle raitiotie 4:n reittiin suunnitelluista muutoksista.
Helsingin kaupunki
Joukkoliikennelautakunta
Suunnittelujohtaja Seppo Vepsäläinen
HKL
Suunnitteluyksikkö
PL 1400
Siltasaarenkatu 12
Katajanokan raitioliikenteeseen kaavailluista muutoksista
Tietojemme mukaan raitiolinja 2 on tarkoitus lopettaa ja nelosen kulkureittiä muuttaa niin, että nelosen joka toinen vuoro kulkisi laivaterminaalin kautta ”laivojen saapumisaikoina”.
Raitiovaunujen tarjonta Katajanokalle vilkkaimpana ruuhka-aikana supistuisi merkittävästi, erityisesti iltapäivällä, jolloin työmatkaliikennettä on molempiin suuntiin ja molemmat linjat 2 ja 4 ovat täynnä matkustajia.
Nelosen jako kahteen tarkoittaisi sitä, että raitiovaunu ei kulkisi Merisotilaantorin kautta Katajanokkalaisten työhönmeno- ja tulotunteina eikä toisi Ulkoministeriön työntekijöitä perille asti. Kukkaskartanon vanhusten palvelutalo ja HOAS:n liikuntaesteisten asuntola käyttävät nelosen päätepysäkkiä Merisotilaantorilla. Heille siirtyminen Kruunuvuorenkadun pysäkeille olisi tuskallinen muutos. Myös Suomenlinnasta Ehrensvärdillä kulkevat käyttävät päätepysäkkiä työmatkallaan. Lisäksi koko Katajanokkaa palveleva, todella paljon käytetty ruokakauppa Alepa sijaitsee Merisotilaantorilla. Raitiovaunuliikennettä on myös Katajanokan sisällä.
Muutoksesta aiheutuisi sekaannusta tutun linjan vaihtaessa reittiä kesken päivää. Sellainen poikkeus ei ole ymmärrettävää, onhan numeroitujen raitiolinjojen tuttu ja samana pitkään säilyvä kulku eräs raitiovaunuliikenteen suosion perusta.
Tänä päivänä laivamatkustajat käyttävät runsain joukoin nelosen ns. vankilan pysäkkiä. Nelosen reitti palvelee suurta osaa laivamatkustajista jo nyt.
Ehdotamme, että laivamatkustajien liikenne hoidetaan bussin 13 vuoroja lisäämällä ja sen näkyvyyttä selvästi parantamalla (vaikkapa Vikingin mainosvärit!). Järjestelmä pysyy siten selkeänä ja nelosen käyttö nykyisiltä pysäkeiltä toimisi edelleen vaihtoehtona myös laivamatkustajille.
Niukan talouden oloissa tehtävissä valinnoissa on mielestämme perusteltua asettaa asukkaiden peruspalvelut – toki myös tarpeellisen matkustajien palvelun – edelle.
Raitiovaunu kaksi palvelee paitsi laivamatkustajia myös yhteytenä Kruununhakaan ja helpottaa raskaasti kuormitetun nelosen ruuhkaa. Raitiolinjaston supistaminen ei ole pitkän päälle kestävä ratkaisu Helsingin liikennepolitiikassa.
Esitämme edellä olevaan viitaten, että nelosen linja pidetään nykyisellään ja että tutkitaan huolellisesti mahdollisuutta kakkosen linjan säilyttämiseen, vaikka supistetuin vuoroin.
Esitykseemme yhtyy myös Suomenlinnaseura ry ja Katajanokan Huolto Oy, joka edustaa Katajanokan kärjen taloyhtiöitä.
Katajanokkaseura ry
Ratikalle ystävällisempi kilistys
Seura lähestyi kirjeellä apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauria toiveenaan ystävällisempien äänimerkkien käyttö. Pekka Saurilta on saatu tieto, että kilikellonsoittolaitteet on tarkastettu ja kunnostettu. Näin ollen ei ole estettä käyttää korvalle miellyttävämpää vaihtoehtoa ainakaan silloin, kun kysymyksessä ei ole varsinainen vaaratilanne.
Apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri
Pohjoisesplanadi 11-13
PL 1
00099 HELSINGIN KAUPUNKI
Raitiovaunujen äänimerkin muuttaminen
Hyvä apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri
Raitiovaunut antavat leimansa Helsingille. Ne koetaan positiivisena asiana. Raitiovaunut käyttävät äänimerkkiä siinä missä muutkin välineet, kun jalankulkijat ja autot asettuvat eteen. Tällaisia tilanteita riittää. Äänimerkin käyttö kuuluu kaupunkiliikenteeseen.
Raitiovaunujen yleisimmin käyttämä ”TÖÖT” on kova, aggressiivisen oloinen merkki. Se ei kuitenkaan erotu auton äänimerkistä. Nopeassa liikennetilanteessa olisi hyvä oivaltaa heti, että varoituksen antoi raitiovaunu, ei auto. Näin kuulijan reaktio muodostuisi heti oikeaksi.
Ulkomailla raitiovaunut käyttävät ”kilistelyä” erilaisilla voimakkuuksilla. Raitiovaunut kilauttavat säännöllisesti liikkeelle lähtiessään ja rämistelevät sitten todella kuuluvasti vaaratilanteissa. Ääni on pienimmillään ystävällinen, silti kuuluva. Äkkitilanteessa voimakas kellonsoitto ei jää keneltäkään kuulematta. Sen kuullessaan tietää, että tulossa on ratikka, ei auto, mikä auttaa orientoitumaan liikennetilanteeseen oikein.
Myös HKL:n kalustolla on tämä äänivaihtoehto. Se on kuitenkin käytössä lähes toissijainen, mikä ilmeisesti johtuu siitä, että kovaa ääntä tarvittaessa tööttäys on ainoa vaihtoehto.
Nykyinen kalusto on liikenteessä vielä vuosia. Niitä on ikänsä varrella kohennettu monin tavoin (mm. hyvin toimiva pysäkin nimen näyttö). Ei liene merkittävä investointi säätää kilistys/voimakas kellonsoitto ainoaksi äänimerkiksi sen voimakkuutta varioimalla.
Katajanokkaseura ry esittää, että Liikennelaitos tekee raitiovaunukalustoon tarvittavat muutokset niin, että kellonsoitto Stadin oma klangi – on sporan äänimerkki. Arvelemme, että toimenpide saa kaupunkilaiset hymyilemään useammin – jopa liikenteessä.
Katajanokkaseura ry Skatuddssällskapet rf
Vankilan kaavanmuutoksesta
Katajanokkaseuran lausunto ja osallistumislausunto 3.5.2004 Katajanokkaseura ry Skatuddssällskapet rf 3.5.2004 Helsingin kaupunginhallitus Lausunto asemakaavan muutosesitykseen 8. kaupunginosassa Katajanokalla (muodostuvat uudet korttelit 8191 ja 8192) Katajanokkaseura viittaa lausuntonaan asemakaavan muutosesityksestä alla olevaan osallistumislausuntoonsa (LIITE 1), joka koski Katajanokan vankila-alueen asemakaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelmaa. Seura korostaa erityisesti jalankulkuliikennettä varten tarpeeksi tiheää aukotusta muuriin. Tiheä aukotus vahvistaa puiston avoimuuden ja turvallisuuden vaikutelmaa. Lisäksi Katajanokkaseura esittää, että Vyökadun puoleinen länsi/lounaisosa puistosta pidetään mahdollisimman yhtenäisenä puisto-osana. Tälle alueelle on näkymä ympäröivistä asuintaloista. Katajanokkaseuran näkemyksen mukaan ajoneuvoliikennettä hotellin tontille suunniteltaessa tulee edelleen ottaa huomioon hotellitoiminnan mukanaan tuoma ja todennäköisesti lisääntyvä autoliikenne. Katajanokkaseuran näkemyksen mukaan ajoyhteys tontille on järjestettävä niin, että se ei vaikeuta tai lisää vaaratilanteiden todennäköisyyttä alueella. Katajanokkaseura ry – Skatuddssällskapet rf Marja Karppanen Helena Alkula LIITE 1 3.10.2003 Kaupunkisuunnitteluvirasto Osallistumislausunto Katajanokan vankila-alueen asemakaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta Katajanokkaseura esittää seuraavia näkemyksiä huomioitaviksi asemakaavan jatkotyön pohjaksi: Vankilan muuri Seura toivoo muuriin jalankulkuliikennettä varten tarpeeksi tiheää aukotusta. Tiheä aukotus vahvistaa puiston avoimuuden ja turvallisuuden vaikutelmaa. Muurin aukotuksen järjestämiseen liittyen Katajanokkaseura esittää pohdittavaksi ajoneuvoliikenteen järjestämistä Hotellin alueelle pohjois/itäpuolelta (vrt. alla seuran näkemys liikenteen järjestämisestä). Lisäksi ehdotetaan vankila-alueen pohjoispuolen muuriin lisää aukotusta/muuriin mahdollista poistamista kokonaan. Näillä toimenpiteillä niinikään vahvistetaan avoimuuden, julkisen tilan sekä turvallisuuden vaikutelmaa. Samalla estetään/vähennetään hotellin pihan puistoa rikkovaa elementtiä. Edelleen seura esittää pohdittavaksi yhdistää aukotuksella myös päiväkodin ja palloiluhallin aluetta osaksi puistoa. Suojeltavat/pysyvät rakennukset Katajanokkaseura esittää, että rakennusten tontti ei jatkuisi puistoon päin. Näin estetään mahdollinen luvaton pysäköiminen. Jos 1960-luvulla rakennettu vankilan huolto-/lisärakennus säilyy, em. rakennuksen ympärille on luontevaa kerätä hotellin ajoliikenne. Seura toivoo myös kirkon sakraalifunktion säilyttämisen kaavamuutoksessa. Puisto Katajanokkaseura esittää, että Vyökadun puoleinen länsi/lounaisosa puistosta pidetään mahdollisimman yhtenäisenä puisto-osana. Tälle alueelle on näkymä ympäröivistä asuintaloista. Lisäksi seuraa esittää, että pallokenttä varataan tarpeeksi laajaksi palvelemaan myös koulun tarpeita. Liikenne Ajoneuvoliikennettä hotellin tontille suunniteltaessa tulee ottaa huomioon hotellitoiminnan mukanaan tuoma ja todennäköisesti lisääntyvä autoliikenne. Kaavassa tulee siis ottaa erityisesti huomioon asukaspysäköinnin tarpeet. Seuran näkemyksen mukaan autopaikkakuormitusta ei tule ohjata lisää hotellin läheisyyteen. Vyökadun, Linnankadun ja Linnakujan risteys on varsin vilkas ja sisältää raitiokiskotuksen ylityksen. Linnakuja on kapea ja erittäin ahdas. Ahtautta korostaa kumpaankin suuntaan kulkevan raitiovaunuliikenne. Katajanokkaseuran näkemyksen mukaan ajoyhteys tontille on järjestettävä niin, että se ei vaikeuta tai lisää vaaratilanteiden todennäköisyyttä alueella. Katajanokkaseura ry – Skatuddssällskapet rf
PL 180
00160 Helsinki
Pohjoisesplanadi 11-13
PL 1
00099 Helsinki
puheenjohtaja sihteeri
PL 2100
00099 Helsingin kaupunki
HS:lle ns. merikadettikoulun suojelukysymyksestä
Katajanokkaseuran toimintaa Merikadettikoulun suojelukysymyksessä käsiteltiin Helsingin Sanomien ”Kaupungin laita” osastossa 5.1.2005 Antti Mannisen artikkelissa. Seura halusi oikaista artikkelissa esiintyneitä Katajanokkaseuraa koskevia virheitä oheisella vastineella.
KATAJANOKKASEURA EI RIITELE EIKÄ EHDOTA RAKENTAMISTA NAAPURIN TONTILLE
Merikadettikoulun suojelukysymys on kirvoittanut Antti Mannisen kynästä kirjoituksen (Kaupungin laita HS 5.1.), joka kaipaa muutamia kommentteja. Katajanokkaseura ry:n sääntöjen mukaisena tarkoituksena on toimia mm. viihtyisyyden lisäämiseksi Katajanokan alueellista omaleimaisuutta ja erityispiirteitä kunnioittaen. Merikadettikoulun suojelukysymykseen ei liity mitään riitaa, vaan Katajanokkaseura on hakenut Merikadettikoulun suojelua rakennussuojelulain nojalla, ja sitten valittanut niistä viranomaispäätöksistä, joiden perustelut seuran mielestä eivät ole olleet riittäviä. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa pysyi voimassa ympäristöministeriön päätös, jonka sanamuoto on seuraava: ”Koska Linnankuja 3:ssa sijaitsevan rakennuksen säilyminen ja suojelu voidaan selvittää maankäyttö- ja rakennuslain nojalla asemakaavalla, kohteen suojelemiseen rakennussuojelulain nojalla ei ole perusteita.”
Koska Katajanokkaseuran tekemä suojeluesitys on hylätty sillä perusteella, että rakennuksen säilyminen on mahdollista selvittää maankäyttö- ja rakennuslain nojalla, on seuran mielestä loogista nyt odottaa asian selvittämistä asemakaavan avulla.
Katajanokkaseuran tekemien valitusten perusteena on ollut pohjimmiltaan se, että missään päätöksessä ei ole esitetty perusteluna, ettei rakennuksen historiallinen arvo edellyttäisi suojelua. Asiantuntijatahot Kaupunginmuseosta lähtien ovat lausunnoissaan edellyttäneet rakennuksen suojelua. Helsingin kaupungin, Uudenmaan ympäristökeskuksen, ympäristöministeriön ja Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksissä viitataan rakennuksen suojeluun, jonka tulisi kuitenkin tapahtua juuri sen lain nojalla, joka ei kuulu ko. päättävän instanssin toimivaltaan.
Katajanokkaseuran käsityksen mukaan suojelupäätös voisi johtaa tietyin edellytyksin siihen, että tontin omistaja on oikeutettu korvauksiin joko kaupungilta tai valtiolta, riippuen siitä, onko suojelupäätös tehty rakennussuojelulain vai maankäyttö- ja rakennuslain perusteella. Päätösten perusteluna näyttää olleen lakisääteisten perusteluiden ohella taloudellinen tarkoituksenmukaisuus.
Jotta Merikadettikoulu voitaisiin suojella siten kuin kaikissa tehdyissä päätöksissä on pohjimmiltaan edellytetty, on Katajanokkaseura halunnut etsiä tontin maankäytölle sellaisia myönteisiä ratkaisuja, joissa tontin omistaja voisi hyödyntää nykyisen asemakaavan mukaisen rakennusoikeuden täysimääräisesti ja samalla säilyttää Merikadettikoulun. Tällaisessa suojelutilanteessa tontin omistajalle ei aiheudu suojelusta sellaista haittaa, joka voisi johtaa korvauksien maksamiseen.
Katajanokkaseura on pyrkimyksiään havainnollistaakseen teettänyt arkkitehdilla kolme erilaista suunnitelmaa, jossa uudisrakentaminen on sovitettu samalle tontille Merikadettikoulun viereen. Toisin kuin Antti Manninen kirjoituksessaan väittää, suunnitelmissa ei ole ajateltu rakentamista naapurin tontille. Manninen on aivan oikeassa kuvaillesaan rakennuspaikkaa väljäksi Merikadettikoulun purkaminen on täysin tarpeetonta, koska kaavassa sen paikalle on osoitettu vain hieman korkeampi uudisrakennuksen siipi. Kun Merikadettikoulu säilytetään, voidaan sen kohdalla käyttämättä jäävä rakennusoikeus vaivattomasti sijoittaa Merikasarminkadun varteen, johon rakennuksen päämassa nykyisen kaavan mukaankin tulisi rakentaa.
Katajanokkaseura ei vastusta uudisrakentamista eikä seura ole valittanut mistään tontin omistajan, rakennusliike Alfred A. Palmbergin toimista. Katajanokkaseura on ainoastaan edistänyt seuran tarkoituksen mukaisesti historiallisen rakennuskannan säilymistä Katajanokalla ja käyttänyt tässä tarkoituksessa laillista valitusoikeuttaan viranomaisten päätöksistä.
Merikadettikoulun suojelupyrkimyksessään Katajanokkaseura ei ole yksin, vaan suuri joukko yksityishenkilöitä kannattaa myös Merikadettikoulun säilymistä. Heistä aktiivisimmat, ”Merikadettikoulun ystävät”, ovat perustaneet Merikadettikoulun nimeä kantavat nettisivut, joilta on nähtävissä suojeluasian vaiheet sekä Katajanokkaseuran teettämä suunnitelma, jossa tontin uudisrakentaminen tähtää myös olemassaolevan rakennuskannan hyödyntämiseen siten, kuin kaavoituslainsäädäntö nykyään edellyttää.
Helander-Pakkala-Sundmanin kaavan mukaisesti rakennettua Katajanokan kärkeä pidetään erinomaisena. Katajanokkaseura pitää Merikadettikoulun tontin osalta vielä onnistuneempana samojen arkkitehtien alkuperäistä, voittanutta kilpailuehdotusta vuodelta 1972, jossa Merikadettikoulu oli säilytetty. Seura ei katso, että Katajanokka kaipaisi vuoden 1977 kaavan pilkuntarkkaa noudattamista, koska myös Katajanokan nykyisin suojeltu vankila pitäisi tuon kaavan mukaan purkaa maan tasalle. Mannisen väite siitä, että Helander-Pakkala-Sundmanin kaava säilytti lähes kaikki alueen vanhat rakennukset ei pidä paikkaansa; kokonaisuutena ei voida myöskään sanoa, että kaavan toteuttaminen olisi jäänyt keskeneräiseksi. Kaava on toteutunut niiltä osin kuin se ajan mittaan on katsottu tarkoituksenmukaiseksi, ja vanhentuneilta osiltaan kaavaa on tähänkin mennessä muutettu ja uudistettu.
Asemakaavan vaatimukset muuttuvat, eikä kaupungin rakentaminen koskaan lopu. Katajanokkaseuran tehtävä tässä prosessissa on tuoda esille asukkaiden omia näkemyksiä ja pyrkiä kykyjensä mukaan ohjaamaan uudisrakentamista siten, että se ottaa huomioon myös ne historialliset arvot, joihin Katajanokan viehätys ja vetovoima perustuu. Katajanokkaseura pitää selvänä myös sitä, ettei Merikadettikoulun tontin nimekkäälle arkkitehdille, Jan Söderlundille, tuota vaikeuksia ratkaista uuden ja vanhan yhteensovittamista, kuten hän on tehnyt Koffin korttelissa Hietalahden torin varrella. Asemakaava tulisi muuttaa siten, että perinteitä kunnioittavalle täydennysrakentamiselle avautuisi tällä Katajanokan tontillakin mahdollisuus.
Katajanokkaseura ry
