Raitiovaunu 4:n reitistä

Katajanokkaseura kirjoitti joulukuussa 2004 joukkoliikennelautakunnalle ja liikennesuunnittelijalle raitiotie 4:n reittiin suunnitelluista muutoksista.

Helsingin kaupunki
Joukkoliikennelautakunta

Suunnittelujohtaja Seppo Vepsäläinen
HKL
Suunnitteluyksikkö
PL 1400
Siltasaarenkatu 12

 

Katajanokan raitioliikenteeseen kaavailluista muutoksista

Tietojemme mukaan raitiolinja 2 on tarkoitus lopettaa ja nelosen kulkureittiä muuttaa niin, että nelosen joka toinen vuoro kulkisi laivaterminaalin kautta ”laivojen saapumisaikoina”.

Raitiovaunujen tarjonta Katajanokalle vilkkaimpana ruuhka-aikana supistuisi merkittävästi, erityisesti iltapäivällä, jolloin työmatkaliikennettä on molempiin suuntiin ja molemmat linjat 2 ja 4 ovat täynnä matkustajia.

Nelosen jako kahteen tarkoittaisi sitä, että raitiovaunu ei kulkisi Merisotilaantorin kautta Katajanokkalaisten työhönmeno- ja tulotunteina eikä toisi Ulkoministeriön työntekijöitä perille asti. Kukkaskartanon vanhusten palvelutalo ja HOAS:n liikuntaesteisten asuntola käyttävät nelosen päätepysäkkiä Merisotilaantorilla. Heille siirtyminen Kruunuvuorenkadun pysäkeille olisi tuskallinen muutos. Myös Suomenlinnasta Ehrensvärdillä kulkevat käyttävät päätepysäkkiä työmatkallaan. Lisäksi koko Katajanokkaa palveleva, todella paljon käytetty ruokakauppa Alepa sijaitsee Merisotilaantorilla. Raitiovaunuliikennettä on myös Katajanokan sisällä.

Muutoksesta aiheutuisi sekaannusta tutun linjan vaihtaessa reittiä kesken päivää. Sellainen poikkeus ei ole ymmärrettävää, onhan numeroitujen raitiolinjojen tuttu ja samana pitkään säilyvä kulku eräs raitiovaunuliikenteen suosion perusta.

Tänä päivänä laivamatkustajat käyttävät runsain joukoin nelosen ns. vankilan pysäkkiä. Nelosen reitti palvelee suurta osaa laivamatkustajista jo nyt.

Ehdotamme, että laivamatkustajien liikenne hoidetaan bussin 13 vuoroja lisäämällä ja sen näkyvyyttä selvästi parantamalla (vaikkapa Vikingin mainosvärit!). Järjestelmä pysyy siten selkeänä ja nelosen käyttö nykyisiltä pysäkeiltä toimisi edelleen vaihtoehtona myös laivamatkustajille.

Niukan talouden oloissa tehtävissä valinnoissa on mielestämme perusteltua asettaa asukkaiden peruspalvelut – toki myös tarpeellisen matkustajien palvelun – edelle.

Raitiovaunu kaksi palvelee paitsi laivamatkustajia myös yhteytenä Kruununhakaan ja helpottaa raskaasti kuormitetun nelosen ruuhkaa. Raitiolinjaston supistaminen ei ole pitkän päälle kestävä ratkaisu Helsingin liikennepolitiikassa.

Esitämme edellä olevaan viitaten, että nelosen linja pidetään nykyisellään ja että tutkitaan huolellisesti mahdollisuutta kakkosen linjan säilyttämiseen, vaikka supistetuin vuoroin.

Esitykseemme yhtyy myös Suomenlinnaseura ry ja Katajanokan Huolto Oy, joka edustaa Katajanokan kärjen taloyhtiöitä.

Katajanokkaseura ry

Katajanokkaseura ry:n vastine Uudenmaan Ely-keskukselle 8.3. Katajanokan vanhoja tiiliraunioita koskevasta rakennussuojeluesityksestä annetuista lausunnoista

Katajanokkaseura ry:n vastine Katajanokan vanhoja tiiliraunioita koskevasta rakennussuojeluesityksestä annetuista lausunnoista

Katajanokkaseuran mielestä Merikasarminpuiston itäosan rauniomuureilla on laajempaa kuin vain paikallista merkitystä, koska ne sijaitsevat valtakunnallisesti merkittävän Merikasarmin alueella ja Ulkoministeriön naapurissa. Katajanokkaseura on myös eri mieltä siitä, että suojelutavoitteet olisi pyritty ottamaan riittävästi huomioon jo puiston peruskorjauksen suunnittelun yhteydessä. Seuran mielestä peruskorjauksen suunnittelussa on ollut ilmeisenä lähtökohtana rakenteiden huoltovapaus ja siksi on ylikorostettu rakenteiden turvallisuutta.
Katajanokkaseura katsoo, että Merikasarminpuiston itäosan suunnittelun lähtökohtana tulee olla rauniomuurien säilyttäminen, ja mikäli niitä ei suojella rakennussuojelulailla, niin Helsingin kaupungin tulee käynnistää asemakaavan muutos, jossa säilyttämisen edellytykset selvitetään. Katajanokkaseura yhtyy Museoviraston näkemykseen, jonka mukaan fragmenteiksi jätetyt rauniot kertovat alueen rakennushistoriasta ja ilmaisevat puiston sommitteluelementteinä 1970-luvun asemakaava-aineistossa havainnollistettua ideaa, sekä viittaavat myös maisemapuistojen historiallisiin ihanteisiin raunioista osana puistoa.
Puistosuunnitelman muurien madaltamisehdotus metrin tasolle ei ole perusteltua. Puistoa ei edes suunnitella leikkipuistona. Muurien turvallisuus voidaan saada hyväksyttävälle tasolle esimerkiksi joustavilla maarakenteilla ja istutuksilla. Jopa leikkipuistojenkin korkeat, putoamisen mahdollistavat rakennelmat varmistetaan näillä keinoin.
Leikkikenttien EN-normi EN-1177 normittaa alustan laatua suhteessa putoamiskorkeuteen. Putoamiskorkeus saa olla enintään 3 metriä. Alustaksi kelpaa 300 mm hiekkaa tai soraa, kun putoamiskorkeus on 2 m tai vähemmän. Todennäköisesti tästä syystä juuri puiston korkeana säilyneen muurinosan kohdalle on aikoinaan tehty laaja hiekkalaatikko. Vaikka muuria ei siis ole suunniteltu leikkitelinekäyttöön, niin toteutuneessa, maisema-arkkitehti Lars Liljeforsin vuoden 1986 suunnitelmassa oli selvästi mietitty turvallisuutta; myös muurin ulkopuolella on laajasti pensasistutuksia. Leikkikenttien putoamisturvallisuudessa on ensisijaisesti kyse päävammojen estämisestä. Rauniot voidaan helposti suunnitella turvallisiksi istuttamalla muurin korkeisiin kohtiin ulkopuolelle pensaita ja ellei haluta sisäpuolelle samaa, niin tekemällä hiekkalaatikko tai vaihtoehtoisesti joku muu turvapinnoite.
Seura haluaa huomauttaa mm. Rambollin muurien kunnosta antaman lausunnon puistosuunnitelman selostuksessa esitetyssä epätarkasta, jopa harhaanjohtavasta sanamuodosta. Kaupungin suunnitelma-asiakirjoissa siteerataan virheellisesti, että tiilet eivät ole pakkasenkestäviä. Labrocin tutkimusraportti summaa: ” Tiilien mikrorakenteen / tekstuurisäröilyn perusteella niiden pakkasenkesto-ominaisuudet ovat suhteellisen hyvät” ja ”Tiilissä ei kuitenkaan havaittu tyypillisiä myöhemmän- / pakkasrapautumisen aiheuttamia vaurioita”. Kaupungin lausunnossa perustellaan madaltamista myös tiilien putoamisella, mutta kuntokartoituksen perusteella ei ole mitään romahdusvaaraa, eli on kyse ihan normaalista kunnossapitovelvoitteesta.
Rakennusjärjestyksen 3 § mukaan rakennustoimenpiteet tulee sopeuttaa kunkin alueen luonteeseen ja ominaispiirteisiin. Yleis- ja asemakaavamääräykset ja rakentamistapaohjeet antavat lähtökohdan rakentamisen sopeuttamiseksi kunkin alueen luonteeseen ja ominaispiirteisiin. Sen lisäksi on otettava huomioon lähiympäristö ja rakennetun ympäristön historiallinen kerroksellisuus.
Museoviraston lausunnossa viitataan rakennusjärjestyksen § 31:een, Tontin luonnon- ja kulttuuriarvojen huomioonottaminen rakentamisessa. Rakennukset ja tontin käyttö on suunniteltava ja toteutettava siten, että paikan kasvillisuus, pinnanmuodot sekä erityiset luonnon- ja kulttuuriarvot mahdollisuuksien mukaan säilyvät. Jos katsotaan, että rauniolla on kulttuuriarvoa ja sen säilyttäminen on mahdollista, niin sen purkaminen rikkoo rakennusjärjestyksen § 31:tä.
Museoviraston mukaan raunioilla on kulttuurihistoriallista merkitystä. Rauniot sijoittuvat Katajanokan valtakunnallisesti merkittävään rakennettuun kulttuuriympäristöön (RKY 2009). Raunioilla itsessään on rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain (498/2010, jatkossa rakennusperintölain) 8 §:ssä tarkoitettua paikallista merkitystä seuraavasti:
– Fragmenteiksi jätetyt rauniot kertovat alueen rakennushistoriasta.
– Puiston sommitteluelementtinä rauniot ilmaisevat 1970-luvun asemakaava-aineistossa havainnollistettua ideaa sekä viittaavat myös maisemapuistojen historiallisiin ihanteisiin raunioista osana puistoa.
Katajanokkaseura on Museoviraston kanssa samaa mieltä, että puistorakenteille asetettujen vaatimusten puitteissa raunioihin kajoamisen tulee olla mahdollisimman vähäistä. Puistosuunnitelman muurien madaltamisehdotus metriin ei perustu mihinkään normiin eikä ole muutenkaan perusteltavissa. Puistoa ei suunnitella leikkipuistona. Muurien turvallisuus voidaan saada hyväksyttävälle tasolle esimerkiksi joustavilla maarakenteilla ja istutuksilla.

Kaupunginhallitukselle 8.2. hotelli-tontin varaamisesta

Arvoisat kaupunginhallituksen jäsenet

Kaupunginhallituksessa on käsiteltävänä esitys tontin varaamiseksi Katajanokanlaiturin alueelta norjalaiselle AB Invest AS:lle hotelli- ja liikerakennuksen suunnittelua varten.

Katajanokkaseura on aikaisemmissa tämän alueen suunnittelua koskevissa kannanotoissaan kaupunkisuunnitteluvirastolle painottanut alueen historiallisten vapaiden näkymälinjojen huomioon ottamisen tärkeyttä. Tällä valtakunnallisesti arvokkaalla ja keskeisellä alueella tulee myös tutkia ne mahdollisuudet, joita olemassa oleva perinteinen tiilinen rantamakasiinirivistö antaa. Kyseeseen voisi tulla esimerkiksi makasiinien muuttaminen tai laajentaminen. Tällainen lähtökohta ei sinänsä ole este hyvälle merelliselle arkkitehtuurille – edes hotellin rakentamiselle.

Nykyinen suunnitelma on edennyt asemakaavavaiheeseen tavalla, jota ei voi pitää esimerkillisenä suunnitteluprosessin ja osallisten vaikutusmahdollisuuksien kannalta: sen sijaan, että alueen käytöstä ja ilmeestä olisi käyty laaja-alainen ja avoin keskustelu, jollaisen esim.  kansainvälinen arkkitehtikilpailu olisi mahdollistanut, käytännössä on nyt esitetty yksi ainoa vaihtoehto päätöksenteolle.

Nykyisten suunnitelmien vastustus on ollut suurta, ja asemakaavan käsittely on yhä kesken.

Demokraattisen ja avoimen käsittelyn varmistamiseksi alueen asemakaavasta tulisi voida päättää ennen tonttivarauksen hyväksymistä. Tämän vuoksi kaupunginhallituksen olisi syytä palauttaa varausesitys.

Helsingissä 8.2.2009

Katajanokkaseura ry – Skatuddssällskapet rf

Katajanokkaseuran mielipide koskien Katajanokanlaiturin alueen väliaikaiskäyttöä meriuimala-alueena

Helsingin kaupunginhallitukselle 25.4.

Katajanokkaseura ry – Skattuddssälskapet rf kannattaa alueen elävöittämistä ja kaikille avointa Katajanokanlaiturin ja Kanavaterminaalin tyhjän tontin väliaikaiskäyttöä.

Toivomme että kaupunginhallitus suhtautuisi myönteisesti vireillä oleviin meriuimalahankkeisiin. Pidämme tärkeänä, että käynnistyvässä alueen yleissuunnitelmassa Kanavaterminaalin tontille voitaisiin suunnitella meriuimaloiden tapaisia, monenlaisia merelliseen toimintaan palveluita tuottavia kansalaisalueita.

Mielestämme meriuimala-tyyppiset hankkeet sopivat hyvin osaksi Katajanokan merellistä ympäristöä ja kulttuuria.

Ratikalle ystävällisempi kilistys

Seura lähestyi kirjeellä apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauria toiveenaan ystävällisempien äänimerkkien käyttö. Pekka Saurilta on saatu tieto, että kilikellonsoittolaitteet on tarkastettu ja kunnostettu. Näin ollen ei ole estettä käyttää korvalle miellyttävämpää vaihtoehtoa ainakaan silloin, kun kysymyksessä ei ole varsinainen vaaratilanne.

Apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri
Pohjoisesplanadi 11-13
PL 1
00099 HELSINGIN KAUPUNKI

Raitiovaunujen äänimerkin muuttaminen

Hyvä apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri

Raitiovaunut antavat leimansa Helsingille. Ne koetaan positiivisena asiana. Raitiovaunut käyttävät äänimerkkiä siinä missä muutkin välineet, kun jalankulkijat ja autot asettuvat eteen. Tällaisia tilanteita riittää. Äänimerkin käyttö kuuluu kaupunkiliikenteeseen.

Raitiovaunujen yleisimmin käyttämä ”TÖÖT” on kova, aggressiivisen oloinen merkki. Se ei kuitenkaan erotu auton äänimerkistä. Nopeassa liikennetilanteessa olisi hyvä oivaltaa heti, että varoituksen antoi raitiovaunu, ei auto. Näin kuulijan reaktio muodostuisi heti oikeaksi.

Ulkomailla raitiovaunut käyttävät ”kilistelyä” erilaisilla voimakkuuksilla. Raitiovaunut kilauttavat säännöllisesti liikkeelle lähtiessään ja rämistelevät sitten todella kuuluvasti vaaratilanteissa. Ääni on pienimmillään ystävällinen, silti kuuluva. Äkkitilanteessa voimakas kellonsoitto ei jää keneltäkään kuulematta. Sen kuullessaan tietää, että tulossa on ratikka, ei auto, mikä auttaa orientoitumaan liikennetilanteeseen oikein.

Myös HKL:n kalustolla on tämä äänivaihtoehto. Se on kuitenkin käytössä lähes toissijainen, mikä ilmeisesti johtuu siitä, että kovaa ääntä tarvittaessa tööttäys on ainoa vaihtoehto.

Nykyinen kalusto on liikenteessä vielä vuosia. Niitä on ikänsä varrella kohennettu monin tavoin (mm. hyvin toimiva pysäkin nimen näyttö). Ei liene merkittävä investointi säätää kilistys/voimakas kellonsoitto ainoaksi äänimerkiksi sen voimakkuutta varioimalla.

Katajanokkaseura ry esittää, että Liikennelaitos tekee raitiovaunukalustoon tarvittavat muutokset niin, että kellonsoitto – Stadin oma klangi – on sporan äänimerkki. Arvelemme, että toimenpide saa kaupunkilaiset hymyilemään useammin – jopa liikenteessä.

Katajanokkaseura ry – Skatuddssällskapet rf

Lausunto Tove Janssonin puiston ja Kanavapuiston puistosuunnitelmasta

Kuva 1. Puisto oleskeluympäristönä penkkeineen ja väljine nurmikkoineen. Selvityksen kuvateksti: Victor Malmbergin veistos Vedenkantaja sijoitettiin Katajanokanpuistoon vuonna 1924. Puiston keskiosan soikean nurmialueen molempiin päihin tehtiin pyöreä istutus, joista toinen ympäröi veistosta. Taustalla Rahapajankadun muurin edessä on 1940-50-luvun vaihteessa perustettu perennapenkki. Valokuva Roos, 1950-luku. HKMKA (Näkymä: Puistohistoriallinen selvitys, s. 30)

Kuva 2. Tove Janssonin piirros vuodelta 1934 kertoo osaltaan silloin 20-vuotiaan taitelijan ympäristö­käsityksistä, johon usein sisältyvät epäsovinnaisuus, rosoisuus ja salaperäisyys. (Jansson: Bulevardi ja muita kirjoituksia, s. 15.)

Lausunto Tove Janssonin puiston ja Kanavapuiston puistosuunnitelmasta

Katajanokkaseura toteaa ilolla, että kaupunginosamme arvokkain ja perinteikkäin julkinen tila, Tove Janssonin puisto kunnostetaan ja pitää esitettyä puistosuunnitelmaluonnosta pääpiirteissään hyvänä. Svante Olssonin historiallisen puisto­suunnitelman kunnioittaminen on perusteltua ja kohentaa puiston asemaa kantakaupungin historiallisten puistojen sarjassa.

Puiston kunnostamisessa ja kehittämisessä seura haluaa tuoda korostetusti esille kaksi näkökulmaa, jotka eivät nouse puistosuunnitelmassa esille: toisena puiston toiminnallisen luonteen ja toisena Tove Janssonin merkityksen hänen nimikko­puistonsa muodonannossa. Lisäksi esitetään muutama erillishuomio.

1. Tove Janssonin puisto julkisena olohuoneena

Tove Janssonin puisto on Katajanokan ainoa aidosti kokoava julkinen tila ja samalla yksi koko keskustan harvoista urbaaneista viherkeitaista. Puiston tulee palvella monipuolisesti puiston kaikkia käyttäjäryhmiä ’sylivauvasta senioriin’ ja keväästä talveen.  

Puiston toiminnallinen jäsentely — oleskelualueet ja kulkuväylät, kioskiaukio, leikkipuisto ja koirapuisto — vastaa nykytilannetta ja voidaan katsoa luontevaksi. ”Uutena” elementtinä esitetään näköalatasanteen palauttamista ja ylitiheän kasvillisuuden karsimista, mikä avaa kirjaimellisesti uusia näkymiä puistoon ja sen halki.   

Suunnitelmaselostuksen mukaan ”[o]leskelumahdollisuuksia puistossa lisätään ja viihtyisyyttä parannetaan aukion uudelleenjärjestelyn avulla. …Puiston viihtyisyyttä lisätään tarjoamalla enemmän istuskelupaikkoja puistossa.” Tässä suhteessa näyttää kuitenkin syntyvän ristiriitatilanne. Puistojen urbaaniin käyttöön kuuluu nykyään myös vapaa­muotoinen oleskelu nurmikolla. Muotopuutarha istutuksineen ei tällaista käyttötapaa mahdollista, vaan sille jäisi pienehkö, melko varjoisa nurmialue pääjalankulkuväylän varrella.

Oletettavasti useimmille puiston käyttäjille erityisen rakkaat ovat vuodenaikojen etenemisestä kertovat ja ”vapaata luontoa” edustavat kevätkukat, kukkivat puut ja pensaat sekä ruusut ja muut perennat. Näyttävät, joskin formaaliset kausikukka-asetelmat voisivat tuoda tähän, kuvasta 1 huokuvaan tunnelmaan lisäyksen, mutta ei saa sitä korvata. Puiston pitää toimia sekä ’olohuoneena’ että ’salonkina’.

Puiston tulee olla viihtyisä ja mieltä kohottava myös muina kuin ’kausi-istutusten’ aikoina. Talvisin puistossa on kaupunginosan suosituimpia liukumäkiä, mikä kannattaa ottaa huomioon uusien istutusten ja mahdollisten kiinteiden rakenteiden sijoittelussa. `Muutkin talvitoiminnot tulee mahdollistaa — ja samalla varmistaa esteetön ja turvallinen liikkuminen maastoltaan haasteellisessa ympäristössä. Välikausina korostuu puisto kävely-ympäristönä, osana laajempaa reitistöä, jolloin kovien pinnoitteiden, portaiden yms. laatuominaisuudet korostuvat. Esimerkiksi ’kioskiaukion’ kiveyksen laajentamista kadunreunaan asti olisi syytä harkita; ilmeeltään yhtenäisempi ja arvokkaampi aukio toimii pienimuotoisten tapahtumien paikkana ympäri vuoden. Ja niin leikkipuiston kuin koirapuiston tulee palvella käyttäjiään kaikissa sää- ja kelioloissa.

2. Tove Janssonin puisto nimikkopuistona

Vaikka tavoitteena ei ole puiston ja sen leikkialueen profilointi Tove Jansson-, saati Muumi-teemapuistoksi, ei nimikko­puistoon liittyviä konnotaatiota voi eikä pidä välttää. Katajanokka on Helsingin keskustan tärkeä vetovoimakohde. Kun koti- tai ulkomainen matkailija(ryhmä) Kauppatorin tienoilla liikkuessaan tai Tukholman lautalta rantautuva lapsiperhe havaitsee kartalta merkinnän ’Tove Jansson Park’, kiinnostus eittämättä herää. Näin on todettu myös puiston kehittämisperiaatteissa: ”Katajanokan puiston sopivuutta Tove Janssonin nimikkopuistoksi perusteltiin sen tiiviillä liittymisellä taiteilijan lapsuuteen ja nuoruuteen. Lisäksi nimikkopuisto haluttiin paikkaan, jossa kansainvälisesti tunnetun taiteilijan puisto olisi helposti saavutettavissa myös turisteille.” (Puistohistoriallinen selvitys, s. 37; lihavointi lisätty.)

Mutta jos paikan päällä ainoa viittaus nimeen on infotaulu tai kaksi, on ilmeinen vaara, että turistien ja muiden kävijöiden kiinnostus muuttuu pettymykseksi — mikä tuskin vastaa kaupungin matkailustrategian pyrkimyksiä.

Tove Janssonin (1914-2001) kuva- ja sanataiteessa rakennettu ja luonnonympäristö on vahvasti läsnä, niin konkreettisella kuin salaperäisellä tasolla. Nimikkopuistossa paikan hengen (genius loci) olisi syytä olla nimenantajan hengen mukainen. Tätä henkeä kuvatkoon esimerkiksi kuva 2 edellä. Muistellessaan lapsuuden kokemuksia puistosta hän nostaa esille ’Venäläisen kirkon’ jalustaa ja salaperäisiä pensakoita muuten varsin ikävässä pikkupuistossa (ks. viite).

Edellä kuvattuja aineksia on varsin kiitollista tuoda esille monilla tavoin, esimerkiksi ympäristötaiteen keinoin, joita puistohistoriallisen selvityksen liitteessä 1 on varsin ansiokkaasti eritelty. Sekä oleskelu- että leikkipuiston ja miksei koirapuistonkin puolelle olisi syytä tuoda tätä ulottuvuutta kävijöiden löydettäväksi ja koettavaksi. Ympäristötaide­teoksen ohella tai sijasta voidaan hyödyntää vaikkapa kulkuväylien ja aukioiden pinnoitteita, kadunkalusteita ja leikki­välineitä, valaistusta ja ääniefektejä yms.

3. Erillishuomiot

Kanavapuistoa koskien Katajanokkaseura on tuonut käsityksiään esille graniittiportaiden kunnostamissuunnitelmasta annetussa lausunnossaan.  Ilta-auringossa kylpevästä länsirinteestä on muodostunut ns. pussikaljapaikka – lähinnä muille kuin katajanokkalaisille. Sen enempää edistämättä kuin estämättäkään tätä käyttötapaa voi olla syytä esim. parantaa kulkuväylän ja avokallion välisen nurmialueen kulutuskestävyyttä sekä sijoittaa roskakori väylän varrelle.

Puiston rauhallisuutta ja yleistunnelmaa haittaa liikenne, ei vähiten mäkeä nousevien rekkajonojen melu. Yleisenä tavoitteena tulisi olla liikenteen vähentäminen, mutta häiriöiden torjunta tulisi mahdollisuuksien mukaan ottaa huomioon myös puiston suunnittelussa.

Yhteenveto

Katajanokkaseura pitää tärkeänä, että puiston kunnostamisessa otetaan eri käyttäjäryhmät ja eri vuodenaikojen toiminnot monipuolisesti huomioon ja että puistosta muodostuu todellinen, ei vain nimellinen Tove Janssonin nimikkopuisto. Seura on mielellään aktiivisesti mukana hankkeen viimeistely- ja toteutusvaiheessa.

Katajanokalla, 30.3.2011

Katajanokkaseura                                                                    

Lähteet ja viitteet

Katajanokkaseura (2013): ”Kansainvälisesti tunnetuimman suomalaisen perheen, Muumiperheen, äidin syntymästä tulee ensi vuonna kuluneeksi sata vuotta. Julkisuudessa on ollut tietoja, että Helsingin kaupunki suunnittelee merkkivuoden juhlistamista muun muassa nimeämällä jokin katu tai paikka Tove Janssonille. Katajanokkaseura esittää, että ”Katajanokan puisto” nimitettäisiin ”Tove Janssonin puistoksi”. Tove Jansson on syntyperäinen katajanokkalainen, ja hänen kotikatunsa, Luotsikatu alkaa tuosta puistosta. … Puiston yläpuolella kohoaa Uspenskin katedraali. Katedraali on kaupunkimme kärkinähtävyyksiä, johon käy vuosittain tutustumassa kymmeniä tuhansia turisteja. Kaikkia heitä ja ainakin lukuisia japanilaisia turisteja ajatellen olisi paikallaan osoittaa, että muumit ovat syntyisin Helsingistä.” Aloite Helsingin kaupungin nimistötoimikunnalle 17.4.2013.   Tove Janssonin puisto -juhla 9.8.2014. skatta.kuvat.fi (foto: Eero Nurmikko)

Maisema-arkkitehtitoimisto Näkymä Oy (2016): Tove Janssonin puisto – Puistohistoriallinen selvitys ja kehittämisperiaatteet. Helsingin kaupungin rakennusviraston julkaisut 2016:4. LIITE 1. Reunaehtoja ympäristötaiteen sijoittamiselle puistoon (s. 63-66).

Tove Jansson (1994): Skatudden. Teoksessa Adress Helsingfors, toim. Helen Svensson, Schildts.
”Däruppe, högt över spårvagnen, finns en mycket smal passage av buskskog tätt intill fundamentet. Där hade jag styrelsemöte för min hemliga förening.” (s. 65); ”Visst kan våren vara nog så trevlig, folk som kommer ut ur sina hål och drar med sig sina barn­vagnar för att vädra småbarn i parken, förresten en mycket tråkig liten park.” (s. 67).

Tove Jansson (2017): Bulevardi ja muita kirjoituksia, toim. Sirke Happonen, Tammi

Esitys Katajanokanrannan uusista suojateistä

Liikenneinsinööri Juha Väisänen

Kaupunkiympäristön toimiala/ Liikenne ja katusuunnittelu

Esitys Katajanokanrannan uusista suojateistä

Katajanokanrannan ylitse johtavia suojateitä ei ole tällä hetkellä asukkaiden turvallisuuden kannalta riittävästi ja osa olemassa olevista ei sijaitse tarkoituksenmukaisilla paikoilla.

Linnankadun ja Puolipäivänkadun kohdalla Katajanokanrannan ylitse ovat suojatiet näiden poikkikatujen länsipuolen jalkakäytävien jatkeena. Amiraalinkadun kohdalla Katajanokanrannalla on liikenteen hidaste ja se on samalla myös suojatie.  Siitä eteenpäin Matruusinkadun ja Merisotilaankadun kohdalla ei ole suojatietä Katajanokanrannan ylitse. Amiraalinkadun jälkeen Katajanokanrannan päähän ulottuvalla tieosuudella on 2 suojatietä, mutta ne eivät sijaitse poikkikatujen kohdalla. Tämä johtaa siihen, että asukkaat ylittävät Katajanokanrannan näiden poikkikatujen kohdalla ilman suojatietä ja tämä tilanne on asukkaiden kannalta turvaton, erityisesti pienille lapsille ja hitaammin liikkuville. Kulku asuinalueelta suosittuun Matruusinpuistoon kulkee Katajanokanrannan ylitse juuri näiden kahden poikkikadun kohdalla.

Esitämme, että Matruusinkadun ja Merisotilaankadun länsipuolen jalkakäytävien jatkeeksi tehdään suojatiet ja toinen suojatie voisi olla samalla myös liikenteen hidaste kuten Amiraalinkadun kohdalla. Katajanokanrannalla autojen nopeudet nousevat välillä vaarallisen koviksi, hidaste hillitsisi ylinopeuksia.

Katajanokanranta päättyy Merikasarminkadun risteykseen ja tällä kohdalla ei ole myöskään suojatietä. Suojatie on erityisen tarpeellinen, koska tällä kohdalla ylitetään rantaväylä, kun mennään juuri avatulle tekonurmijalkapallokentälle. Samassa kohdassa tulisi myös selkeyttää jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden kulkuväylät, pyöräilijöiden tulee tässä kohdin siirtyä ajamaan ajoväylälle, kun Laivastopuiston pyöräilyllekin tarkoitetut väylät loppuvat.

Tulemme mielellämme mukaan, jos esitystämme halutaan konkretisoida liikennesuunnittelijan ja Katajanokkaseuran edustajien yhteisellä käynnillä paikan päällä.

Helsingissä 5.10.2020

Katajanokkaseura ry

Katajanokanlaiturin hotelli

Ripeästi edennyt hotellikaava ei kovin vähäisine muutoksineen herättänyt seurassa innostusta. Katajanokkaseuran lausunto kaupunkisuunnitteluvirastolle 3.10.2008:

LAUSUNTO KATAJANOKANLAITURI 2:N ASEMAKAAVALUONNOKSESTA

Katajanokkaseura on tutustunut nähtävillä olevaan luonnokseen.

Katajanokkaseuran aikaisemmissa lausunnoissa esittämiä näkökohtia ei ole asemakaavaluonnoksessa otettu huomioon. Hotellin kerrosalaa ja korkeutta on tosin jonkin verran supistettu Katajanokanlaituri 2:n asemakaavamuutoksen osallistumis- ja arviointisuunnitelman yhteydessä nähtävillä olleista arkkitehtitoimisto Herzog & de Meuronin laatimista hotellin luonnossuunnitelmista. Rakennuksen perusratkaisu, kulmittainen asettuminen kaikkiin näkymäsuuntiin, on ennallaan. Aiemmat Eteläsataman alueella käytetyt sopeuttavat kehitysperiaatteet on suunnitelmassa hylätty ja mm. Katajanokan ”esplanadin” pitkät näkymät on katkaistu.

Pelkkä hotellin massan pienentäminen ja madaltaminen kahdella metrillä ei riitä rakennuksen sovittamiseksi suunniteltuun paikkaan Helsingin historiallisessa sydämessä. Suunniteltu rakennus on edelleen joka suunnasta leveä. Se peittää ranta-alueen näkymiä lähes kaikista katselusuunnista asettuessaan poikittain valtakunnallisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen rantalinjaan. Uusimmistakin havainnekuvista voi päätellä, kuinka rakennus  peittäisi mereltä tultaessa Empire-keskustan keskeiset rakennukset taaksensa ja dominoisi tätä hienoa historiallista näkymää liiaksi tyrkyttäytyen etummaiseksi huomion kohteeksi, mitä asemaa hotelli ei tässä asetelmassa ansaitse.

Suunnitelman mukainen rakennus käytännössä sulkee myös Katajanokan keskustasta. Katajanokkaa on nyt parinkymmenen vuoden ajan kehitetty johdonmukaisesti. Katajanokanlaituri on yhdistetty sillalla keskustaan, sen varrelle on syntynyt kongressikeskus hotelleineen, terminaalialuetta on laajennettu aina näihin päiviin saakka. Katajanokalle tulee useita matkustaja- ja risteilyaluksia ja niiden mukana matkailijoita, jotka katajanokkalaisten tavoin suuntaavat Katajanokalta keskustaan ja takaisin sen alueen läpi, jonne nyt on suunniteltu hotellia.

Rakennus saattaisi toimia kaupunkirakenteessa ja -kuvassa, mikäli se olisi luonteeltaan selvästi ns. imagorakennus, toisin sanoen rakennus, joka helpottaisi ihmisten orientoitumista kaupunkiympäristössä. Esillä ollut suunnitelma on kuitenkin hyvin tavanomainen ”laatikkosommitelma”, joka on sijoitettu rakennuspaikalleen siten, että se joudutaan joko kiertämään, alittamaan tai jotenkin muuten väistämään.

Kävelijän ja suunnitellulla ranta-alueella oleskelijan näkökulmasta ilmassa riippuvat siipirakennukset ovat myös ilmastollisesti ja kaupunkikuvallisesti kovin huonosti valittu arkkitehtoninen tehokeino.

Katajanokkaseura muistuttaa, että Katajanokalla on sijainniltaan ainutlaatuinen asema Helsingin ydinkeskustaan liittyvänä kaupunginosana. Se on mitä olennaisin osa Suomen kansallismaisemiin kuuluvaa merellistä Helsinkiä. Katajanokka on yhdessä mm. Vanhan kaupunginosan, Etelärannan ja Kauppatorin ympäristön kanssa valtakunnallisesti merkittävää kulttuurihistoriallista aluetta. Kaavoituksessa on tärkeää huolehtia siitä, että ratkaisu ei ole ristiriidassa valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen ominaisluonteen ja erityispiirteiden kanssa. Tällä keskeisellä alueella tulee ensisijaisesti tutkia niitä mahdollisuuksia, joita olemassa oleva perinteinen tiilinen rantamakasiinirivistö antaa. Kyseeseen voisi tulla esimerkiksi makasiinien muuttaminen tai laajentaminen. Tällainen lähtökohtahan ei sinänsä ole este hyvälle merelliselle arkkitehtuurille – edes hotellin rakentamiselle.

Katajanokkaseuran mielestä alue tulee suunnitella uudelleen pitäen lähtökohtana alueen historialliset, vapaat näkymälinjat.  Myös asukkaiden ja yritystoiminnan tarpeet esim. oman postitoimipaikan säilyttämisestä tulee pitää suunnittelussa mukana.

Helsingissä 3.10.2008

Kannanotto mattolaiturista

Katajanokan mattolaituri ilman kulkusiltaa, kuva: Kati Laasonen

Katajanokan mattolaituri

Katajanokan mattolaituri on Laivastopuiston kiinteä osa. Se tarjoaa asukkaille mahdollisuuden päästä veden äärelle, ympäri vuoden ja maksutta. Tätä mahdollisuutta Katajanokalla on todella käytetty hyväksi. Laiturille poiketaan lenkkipolulta jutustelemaan tuttujen kesken. Hyvällä säällä istuskellaan pöydillä ja otetaan aurinkoa. Laituri on nuorison suosima tapaamispaikka. Isovanhemmat opettavat lapsenlapsia onkimaan (ja kalaa tulee!). Pienimuotoisia juhliakin laiturilla on nähty, pöydät hienosti katettu ja vieraat kutsuttu paikalle. Mattolaiturista on moneksi. Laituri suvaitsee ja sitä kunnioitetaan asukkaiden omana paikkana. Häiriöt ovat harvinaisia. Niin, ja mattojakin toki pestään kauniina kesäpäivinä.

Stara on pitänyt kiitettävästi huolen siitä, että laituri on kunnossa ja turvallinen. Siitä asukkaat ja Katajanokkaseura ovat esittäneet Staralle monet kiitokset. Veteen pulahtaville Stara on rakentanut tukevat portaat – oiva pelastustie merestä.

Sitä suurempi oli tyrmistys, kun (20.10.2022) kulkusilta varoittamatta poistettiin talven ajaksi. Laiturille pyrkivät jäivät suu auki ja pyyhe kädessä todistamaan tapahtuvaa. Arvelemme, että kaupungilla tapahtuneessa henkilövaihdoksessa ei sovittua käytäntöä ole välitetty eteenpäin. Syrjäinen mattolaituri ei ole sattunut viranomaisten kävelyreiteille, eikä laiturin vilkkaasta asukastoiminnasta ole kiirinyt tietoa Kaupungintalolle saakka.

Katajanokan mattolaituri toteuttaa kaupungin omia tavoitteita, edistää lähiulkoilua ja kaikenikäisten ja -taustaisten kaupunkilaisten kanssakäymistä. Hyvää kaupunkielämää.

Katajanokkaseura toivoo Katajanokkalaisten puolesta käyntisillan pikaista palauttamista ja siihen merkintää ei talvikunnossapitoa.

Katajanokkaseura ry:n kannanotto Uspenskin katedraalin portaiden ja puistokäytävän suunnitelmaluonnoksesta

helsinki.kirjaamo@hel.fi

ollipekka.aalto@hel.fi

 

Katajanokkaseura toteaa, että Uspenskin katedraaliin johtavan porrasyhteyden uusiminen on perusteltua, jopa välttämätöntä. Hanke on toisaalta kulttuurihistoriallisesti ja kaupunkikuvallisesti niin merkittävä, että sen suunnittelu ja toteutus edellyttää erityistä hienovaraisuutta.

Kanavapuisto porrasyhteyksineen sijaitsee RKY-alueella ’Katajanokan vanha osa’, joten muutostoimenpiteet tulee tehdä harkitusti ja hienovaraisesti yhteistyössä museoviranomaisten kanssa. Paikka on topografisesti ja kaupunkikuvallisesti erittäin merkittävä ja näkyvä, kuten vanhasta valokuvasta ilmenee. Resvoyn Rauhan kappelin (1913-20) paikka tuskin kaipaa maastoon merkitsemistä, mutta historiallisista vaiheista kertovan infotaulun asentamista esim. portaiden ylätasanteelle voisi harkita.

Hankkeessa on kyse uudis-, ei korjausrakentamisesta; täsmällinen ja ”teollinen” porrasyhteys korvaa nykyisen epäsäännöllisyksiä sisältävän, niin rakentajien kädenjälkiä kuin käyttäjien jalanjälkiä näyttävän rakennelman.

Kannatettavia ratkaisuja suunnitelmasta löytyy:

  • portaiden sijainti ja muoto on periaatteessa nykyisellään,
  • askel- sekä noppa- ja nupukiviä käytetään uudelleen,
  • porrasyhteydestä tulee nykyistä helppokulkuisempi, väljempi ja turvallisempi (valaistus, lumensulatus/ talvikunnossapito, hulevesien ohjaus ym.),
  • uusi ylätasanne on toiminnallisesti hyvä mm. matkailijaryhmiä ajatellen; tasanne voisi toimia myös kulkureittinä Kanavapuiston kalliolle – tämän suositun ilta-auringonottopaikan käyttöä ei ehkä tarvitse edistää muttei voi rajoittaakaan.

Haasteitakin on:

  • ympäristön patina ja aikasyvyys sekä symbolisisältö katoavat tai ohenevat merkittävästi,
  • rakennustyöt perustuksineen vaativassa maastokohdassa aiheuttanevat mittavia muutoksia maastoon ja kasvillisuuteen,
  • kulkuyhteys kalliolaelle (pinnoitteet, mahdollinen pengerrys, istutukset jne.) on ratkaisematta,
  • suunnitelman hyvin suppea selostus ei anna kuvaa historiallisista vaiheista, nykytilasta eikä ympäristövaikutuksista.

Mahdollinen tarkempi jatkosuunnittelu ja toteutus tulisi järjestää tiiviissä yhteistyössä museoviranomaisten sekä ortodoksisen seurakunnan edustajien kanssa.

Arvokkaan kasvillisuuden (syreenien, mongolian- ja tataarivaahteroiden) suojaukseen, mahdolliseen siirtoon ja uudelleen istutukseen sekä täydennysistutuksiin tulisi kiinnittää erityistä huomiota.

Helsingissä: 5.2020

Katajanokkaseura ry.