Tove Janssonin puisto

Katajanokkaseuran aloite Helsingin kaupungin nimistötoimikunnalle 17.4.2013:

Kansainvälisesti tunnetuimman suomalaisen perheen, Muumi-perheen, äidin syntymästä tulee ensi vuonna kuluneeksi sata vuotta.

Julkisuudessa on ollut tietoja, että Helsingin kaupunki suunnittelee merkkivuoden juhlistamista muun muassa nimeämällä jokin katu tai paikka Tove Janssonille.

Katajanokkaseura esittää, että ”Katajanokan puisto” nimitettäisiin ”Tove Janssonin puistoksi”.

Tove Jansson on syntyperäinen katajanokkalainen, ja hänen kotikatunsa, Luotsikatu alkaa tuosta puistosta.

Katajanokan puisto on neutraali maantieteellinen nimi, eikä siitä luopuminen varmastikaan aiheuttaisi suuria intohimoja. Ja pysyisihän puisto entisellä paikallaan. Kukaan ei asu puistossa eikä nimenmuutos siis aiheuttaisi osoiteongelmia, niin kuin jonkin kadun nimen muuttaminen tekisi.

Puiston yläpuolella kohoaa Uspenskin katedraali. Katedraali on kaupunkimme kärkinähtävyyksiä, johon käy vuosittain tutustumassa kymmeniä tuhansia turisteja. Kaikkia heitä ja ainakin lukuisia japanilaisia turisteja ajatellen olisi paikallaan osoittaa, että muumit ovat syntyisin Helsingistä.

Kaupunginhallitukselle 8.2. hotelli-tontin varaamisesta

Arvoisat kaupunginhallituksen jäsenet

Kaupunginhallituksessa on käsiteltävänä esitys tontin varaamiseksi Katajanokanlaiturin alueelta norjalaiselle AB Invest AS:lle hotelli- ja liikerakennuksen suunnittelua varten.

Katajanokkaseura on aikaisemmissa tämän alueen suunnittelua koskevissa kannanotoissaan kaupunkisuunnitteluvirastolle painottanut alueen historiallisten vapaiden näkymälinjojen huomioon ottamisen tärkeyttä. Tällä valtakunnallisesti arvokkaalla ja keskeisellä alueella tulee myös tutkia ne mahdollisuudet, joita olemassa oleva perinteinen tiilinen rantamakasiinirivistö antaa. Kyseeseen voisi tulla esimerkiksi makasiinien muuttaminen tai laajentaminen. Tällainen lähtökohta ei sinänsä ole este hyvälle merelliselle arkkitehtuurille – edes hotellin rakentamiselle.

Nykyinen suunnitelma on edennyt asemakaavavaiheeseen tavalla, jota ei voi pitää esimerkillisenä suunnitteluprosessin ja osallisten vaikutusmahdollisuuksien kannalta: sen sijaan, että alueen käytöstä ja ilmeestä olisi käyty laaja-alainen ja avoin keskustelu, jollaisen esim.  kansainvälinen arkkitehtikilpailu olisi mahdollistanut, käytännössä on nyt esitetty yksi ainoa vaihtoehto päätöksenteolle.

Nykyisten suunnitelmien vastustus on ollut suurta, ja asemakaavan käsittely on yhä kesken.

Demokraattisen ja avoimen käsittelyn varmistamiseksi alueen asemakaavasta tulisi voida päättää ennen tonttivarauksen hyväksymistä. Tämän vuoksi kaupunginhallituksen olisi syytä palauttaa varausesitys.

Helsingissä 8.2.2009

Katajanokkaseura ry – Skatuddssällskapet rf

Katajanokkaseura ry:n vastine Uudenmaan Ely-keskukselle 8.3. Katajanokan vanhoja tiiliraunioita koskevasta rakennussuojeluesityksestä annetuista lausunnoista

Katajanokkaseura ry:n vastine Katajanokan vanhoja tiiliraunioita koskevasta rakennussuojeluesityksestä annetuista lausunnoista

Katajanokkaseuran mielestä Merikasarminpuiston itäosan rauniomuureilla on laajempaa kuin vain paikallista merkitystä, koska ne sijaitsevat valtakunnallisesti merkittävän Merikasarmin alueella ja Ulkoministeriön naapurissa. Katajanokkaseura on myös eri mieltä siitä, että suojelutavoitteet olisi pyritty ottamaan riittävästi huomioon jo puiston peruskorjauksen suunnittelun yhteydessä. Seuran mielestä peruskorjauksen suunnittelussa on ollut ilmeisenä lähtökohtana rakenteiden huoltovapaus ja siksi on ylikorostettu rakenteiden turvallisuutta.
Katajanokkaseura katsoo, että Merikasarminpuiston itäosan suunnittelun lähtökohtana tulee olla rauniomuurien säilyttäminen, ja mikäli niitä ei suojella rakennussuojelulailla, niin Helsingin kaupungin tulee käynnistää asemakaavan muutos, jossa säilyttämisen edellytykset selvitetään. Katajanokkaseura yhtyy Museoviraston näkemykseen, jonka mukaan fragmenteiksi jätetyt rauniot kertovat alueen rakennushistoriasta ja ilmaisevat puiston sommitteluelementteinä 1970-luvun asemakaava-aineistossa havainnollistettua ideaa, sekä viittaavat myös maisemapuistojen historiallisiin ihanteisiin raunioista osana puistoa.
Puistosuunnitelman muurien madaltamisehdotus metrin tasolle ei ole perusteltua. Puistoa ei edes suunnitella leikkipuistona. Muurien turvallisuus voidaan saada hyväksyttävälle tasolle esimerkiksi joustavilla maarakenteilla ja istutuksilla. Jopa leikkipuistojenkin korkeat, putoamisen mahdollistavat rakennelmat varmistetaan näillä keinoin.
Leikkikenttien EN-normi EN-1177 normittaa alustan laatua suhteessa putoamiskorkeuteen. Putoamiskorkeus saa olla enintään 3 metriä. Alustaksi kelpaa 300 mm hiekkaa tai soraa, kun putoamiskorkeus on 2 m tai vähemmän. Todennäköisesti tästä syystä juuri puiston korkeana säilyneen muurinosan kohdalle on aikoinaan tehty laaja hiekkalaatikko. Vaikka muuria ei siis ole suunniteltu leikkitelinekäyttöön, niin toteutuneessa, maisema-arkkitehti Lars Liljeforsin vuoden 1986 suunnitelmassa oli selvästi mietitty turvallisuutta; myös muurin ulkopuolella on laajasti pensasistutuksia. Leikkikenttien putoamisturvallisuudessa on ensisijaisesti kyse päävammojen estämisestä. Rauniot voidaan helposti suunnitella turvallisiksi istuttamalla muurin korkeisiin kohtiin ulkopuolelle pensaita ja ellei haluta sisäpuolelle samaa, niin tekemällä hiekkalaatikko tai vaihtoehtoisesti joku muu turvapinnoite.
Seura haluaa huomauttaa mm. Rambollin muurien kunnosta antaman lausunnon puistosuunnitelman selostuksessa esitetyssä epätarkasta, jopa harhaanjohtavasta sanamuodosta. Kaupungin suunnitelma-asiakirjoissa siteerataan virheellisesti, että tiilet eivät ole pakkasenkestäviä. Labrocin tutkimusraportti summaa: ” Tiilien mikrorakenteen / tekstuurisäröilyn perusteella niiden pakkasenkesto-ominaisuudet ovat suhteellisen hyvät” ja ”Tiilissä ei kuitenkaan havaittu tyypillisiä myöhemmän- / pakkasrapautumisen aiheuttamia vaurioita”. Kaupungin lausunnossa perustellaan madaltamista myös tiilien putoamisella, mutta kuntokartoituksen perusteella ei ole mitään romahdusvaaraa, eli on kyse ihan normaalista kunnossapitovelvoitteesta.
Rakennusjärjestyksen 3 § mukaan rakennustoimenpiteet tulee sopeuttaa kunkin alueen luonteeseen ja ominaispiirteisiin. Yleis- ja asemakaavamääräykset ja rakentamistapaohjeet antavat lähtökohdan rakentamisen sopeuttamiseksi kunkin alueen luonteeseen ja ominaispiirteisiin. Sen lisäksi on otettava huomioon lähiympäristö ja rakennetun ympäristön historiallinen kerroksellisuus.
Museoviraston lausunnossa viitataan rakennusjärjestyksen § 31:een, Tontin luonnon- ja kulttuuriarvojen huomioonottaminen rakentamisessa. Rakennukset ja tontin käyttö on suunniteltava ja toteutettava siten, että paikan kasvillisuus, pinnanmuodot sekä erityiset luonnon- ja kulttuuriarvot mahdollisuuksien mukaan säilyvät. Jos katsotaan, että rauniolla on kulttuuriarvoa ja sen säilyttäminen on mahdollista, niin sen purkaminen rikkoo rakennusjärjestyksen § 31:tä.
Museoviraston mukaan raunioilla on kulttuurihistoriallista merkitystä. Rauniot sijoittuvat Katajanokan valtakunnallisesti merkittävään rakennettuun kulttuuriympäristöön (RKY 2009). Raunioilla itsessään on rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain (498/2010, jatkossa rakennusperintölain) 8 §:ssä tarkoitettua paikallista merkitystä seuraavasti:
– Fragmenteiksi jätetyt rauniot kertovat alueen rakennushistoriasta.
– Puiston sommitteluelementtinä rauniot ilmaisevat 1970-luvun asemakaava-aineistossa havainnollistettua ideaa sekä viittaavat myös maisemapuistojen historiallisiin ihanteisiin raunioista osana puistoa.
Katajanokkaseura on Museoviraston kanssa samaa mieltä, että puistorakenteille asetettujen vaatimusten puitteissa raunioihin kajoamisen tulee olla mahdollisimman vähäistä. Puistosuunnitelman muurien madaltamisehdotus metriin ei perustu mihinkään normiin eikä ole muutenkaan perusteltavissa. Puistoa ei suunnitella leikkipuistona. Muurien turvallisuus voidaan saada hyväksyttävälle tasolle esimerkiksi joustavilla maarakenteilla ja istutuksilla.

Kaisaniemen puisto

Katajanokkaseuran lausunto 14.12.2007:  Kaisaniemi on katajanokkalaisten ja muiden keskustan asukkaiden kannalta tärkeä puisto ja lähiliikuntapaikka. Puisto ja Kasvitieteellinen puutarha ovat kaupungin keskeinen historiallinen puistoalue. Pitkään rapistuneen puiston kohentamissuunnitelmaa on tervehdittävä tyydytyksellä.

Suunnitelmassa on myös otettu huomioon asukkaiden pelikenttien, jalka- ja pesäpallon ja perinteisen tenniksen tarpeet.

Asemakaavassa puistoalueeksi määrätty alue tulee olla kokonaisuudessaan vapaasti kuljettavissa ja käytettävissä.

Eräitä huomautuksia:

Unioninkadun suuntainen Kasvitieteelliseen puutarhaan suunniteltu kulkureitti voi palvella puiston käyttäjiä päiväsaikaan. Esitetty ratkaisu, jossa reitti irrotetaan Kasvitieteellisestä johtaa kahden aidan väliseen polkuun, joka ei erityisesti yöaikaan ole tarpeellinen eikä mitenkään turvallinen. Kulkureitti – jos sellainen tehdään – tulee toteuttaa Kasvitieteellisen puutarhan sisäisenä, muina aikoina suljettuna reittivaihtoehtona.

Katajanokkaseura ry

 

Katajanokkaseuran mielipide: Laivastokatu 20 asemakaavan muutos

Katajanokalla osoitteessa Laivastokatu 20 suunnitellaan olemassa olevan rakennuksen käyttötarkoituksen muutosta hallintorakennuksesta asumiseen. Vieressä oleva porttirakennus sekä katu- ja puistoaluetta liitetään muodostuvaan kiinteistöön. Rakennukset suojellaan.

Osallistumis- ja arviointisuunnitelman mukaan tavoitteena on mahdollistaa hallintorakennuksen (1 500 k-m2) muuttaminen asumiskäyttöön ja porttiosuuden säilyttäminen ja liittäminen osaksi muodostuvaa kiinteistöä. Muodostuvan kiinteistön pihapiiri säilytetään avoimena osana laajempaa Merikasarmin alueen puistokokonaisuutta. Ajoyhteys naapurikiinteistön pysäköintialueelle ja puistoalueella olevalle tekniselle rakennukselle säilytetään ja yhteys Linnanpuiston ja Laivastokadun välillä mahdollistetaan.

Kaavoitettava alue on osa valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä ja kuuluu Museoviraston RKY 2009-kohdeluetteloon, Katajanokan vanha osa. Hallintorakennus on suojeltu asetuksella. Alueen valvottu kulkuporttiosuus on poistunut käytöstä 1970-luvun alkupuolella.

Katajanokkaseuran mielestä Laivastokatu 20 asemakaavan muutos ja sen tavoitteet ovat pääosin kannatettavia.

Katajanokkaseura muistuttaa, että kulkuyhteys Laivastokadulta nykyisen parkkialueen läpi Linnanpuiston kautta Vyökadulle tulee ehdottomasti säilyttää ja sen turvallisuuteen tulee kiinnittää parempaa huomiota. Viitesuunnitelman asemapiirrosluonnoksen mukainen autopaikkojen määrä (10 kpl) ja sijoitus sisältää turvallisuusriskejä tehdessään myös yleiselle läpikulku- ja pyöräilyreitille osoitettavasta alueesta erittäin ahtaan, varsinkin Linnanpuiston puoleisella osalla.

Katajanokkaseura muistuttaa lisäksi, että asemaakaavamuutokseen sisältyvä porttirakennus sekä jalkakäytävä ja katuosuus tulee säilyttää julkisina omistusoikeudesta riippumatta.

Asemakaavamääräyksillä tulee varmistaa Linnanpuiston ja Laivastokadun välinen jalankulun ja pyöräilyn yhteys sekä Laivastokadun nykyisen jalkakäytävän ja porttirakennuksen kulkuaukon käyttämisestä edelleen jalankululle osoitettuna alueena. Katajanokkaseura ilmaisee myös huolensa porttirakennuksen/varaston myymisen Laivastokatu 20:lle vaikutuksesta kulttuuriravintola Wellamon toimintaedellytyksiin.

Katajanokkaseura ry. – Skatuddssällskapet rf.

Tuula Palaste                                           Martin Bunders

Puheenjohtaja                                          Sihteeri

 

Aloite Uspenskin katedraalille johtavien portaiden talvikunnossapidosta

Katajanokkaseura ry – Skatuddssällskapet rf ehdottaa aloitteenaan Helsingin kaupunginhallitukselle, että Katajanokalla Kanavakadun alkupäässä sijaitsevat, Uspenskin ortodoksikirkolle johtava portaat siirretään talvikunnossapidon piiriin.

Portaiden vieressä olevalla kyltillä on osoitettu, että nämä portaat eivät kuulu  talvikunnossapidon piiriin.

Perusteluna aloitteellemme on se, että Uspenskin ortodoksikatedraali on myös talviaikaan hyvin suosittu matkailukohde. Erityisesti ulkomaisten matkailijoiden on vaikea hahmottaa ”virallista” reittiä Katajanokanpuiston ja Pormestarinrinteen kautta Uspenskin katedraalille. Tai ymmärtää kyltin tekstiä. Niinpä suurin osa matkailijoista pyrkii Uspenskille talviaikaan lumettuneiden, jäätyneiden ja liukkaiden portaiden kautta. Tällöin syntyy liukastumisista ja kaatumisista onnettomuus- ja vaaratilanteita. Samat vaaratilanteet toistuvat, kun matkailijat laskeutuvat Uspenskilta keskustan suuntaan näitä jäätyneitä ja liukkaita portaita pitkin.

Katajanokkaseura arvioi, että talvella hoidetut portaat toisivat Helsingin kaupungille enemmän positiivisia vaikutuksia – sekä kaupunkikuvallisia, maineellisia ja suoraan rahalla mitattavia – kuin mitä ne veisivät talvikunnossapidon henkilöstö- ja muina kustannuksina.

20.5.2011 Katajanokkaseura ry – Skatuddssällskapet rf

Katajanokan mattolaituri

Katajanokkaseura on 31.8.2005 kirjoittanut kaupunginhallitukselle kirjeen  (pdf n. 250 kt), jossa pyydetään ja perustellaan viihtyisän mattolaiturimme säilyttämistä.

HS:lle ns. merikadettikoulun suojelukysymyksestä

Katajanokkaseuran toimintaa Merikadettikoulun suojelukysymyksessä käsiteltiin Helsingin Sanomien ”Kaupungin laita” osastossa 5.1.2005 Antti Mannisen artikkelissa. Seura halusi oikaista artikkelissa esiintyneitä Katajanokkaseuraa koskevia virheitä oheisella vastineella.

 

KATAJANOKKASEURA EI RIITELE EIKÄ EHDOTA RAKENTAMISTA NAAPURIN TONTILLE

Merikadettikoulun suojelukysymys on kirvoittanut Antti Mannisen kynästä kirjoituksen (Kaupungin laita HS 5.1.), joka kaipaa muutamia kommentteja. Katajanokkaseura ry:n sääntöjen mukaisena tarkoituksena on toimia mm. viihtyisyyden lisäämiseksi Katajanokan alueellista omaleimaisuutta ja erityispiirteitä kunnioittaen. Merikadettikoulun suojelukysymykseen ei liity mitään riitaa, vaan Katajanokkaseura on hakenut Merikadettikoulun suojelua rakennussuojelulain nojalla, ja sitten valittanut niistä viranomaispäätöksistä, joiden perustelut seuran mielestä eivät ole olleet riittäviä. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa pysyi voimassa ympäristöministeriön päätös, jonka sanamuoto on seuraava: ”Koska Linnankuja 3:ssa sijaitsevan rakennuksen säilyminen ja suojelu voidaan selvittää maankäyttö- ja rakennuslain nojalla asemakaavalla, kohteen suojelemiseen rakennussuojelulain nojalla ei ole perusteita.”

Koska Katajanokkaseuran tekemä suojeluesitys on hylätty sillä perusteella, että rakennuksen säilyminen on mahdollista selvittää maankäyttö- ja rakennuslain nojalla, on seuran mielestä loogista nyt odottaa asian selvittämistä asemakaavan avulla.

Katajanokkaseuran tekemien valitusten perusteena on ollut pohjimmiltaan se, että missään päätöksessä ei ole esitetty perusteluna, ettei rakennuksen historiallinen arvo edellyttäisi suojelua. Asiantuntijatahot Kaupunginmuseosta lähtien ovat lausunnoissaan edellyttäneet rakennuksen suojelua. Helsingin kaupungin, Uudenmaan ympäristökeskuksen, ympäristöministeriön ja Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksissä viitataan rakennuksen suojeluun, jonka tulisi kuitenkin tapahtua juuri sen lain nojalla, joka ei kuulu ko. päättävän instanssin toimivaltaan.

Katajanokkaseuran käsityksen mukaan suojelupäätös voisi johtaa tietyin edellytyksin siihen, että tontin omistaja on oikeutettu korvauksiin joko kaupungilta tai valtiolta, riippuen siitä, onko suojelupäätös tehty rakennussuojelulain vai maankäyttö- ja rakennuslain perusteella. Päätösten perusteluna näyttää olleen lakisääteisten perusteluiden ohella taloudellinen tarkoituksenmukaisuus.

Jotta Merikadettikoulu voitaisiin suojella siten kuin kaikissa tehdyissä päätöksissä on pohjimmiltaan edellytetty, on Katajanokkaseura halunnut etsiä tontin maankäytölle sellaisia myönteisiä ratkaisuja, joissa tontin omistaja voisi hyödyntää nykyisen asemakaavan mukaisen rakennusoikeuden täysimääräisesti ja samalla säilyttää Merikadettikoulun. Tällaisessa suojelutilanteessa tontin omistajalle ei aiheudu suojelusta sellaista haittaa, joka voisi johtaa korvauksien maksamiseen.

Katajanokkaseura on pyrkimyksiään havainnollistaakseen teettänyt arkkitehdilla kolme erilaista suunnitelmaa, jossa uudisrakentaminen on sovitettu samalle tontille Merikadettikoulun viereen. Toisin kuin Antti Manninen kirjoituksessaan väittää, suunnitelmissa ei ole ajateltu rakentamista naapurin tontille. Manninen on aivan oikeassa kuvaillesaan rakennuspaikkaa väljäksi – Merikadettikoulun purkaminen on täysin tarpeetonta, koska kaavassa sen paikalle on osoitettu vain hieman korkeampi uudisrakennuksen siipi. Kun Merikadettikoulu säilytetään, voidaan sen kohdalla käyttämättä jäävä rakennusoikeus vaivattomasti sijoittaa Merikasarminkadun varteen, johon rakennuksen päämassa nykyisen kaavan mukaankin tulisi rakentaa.

Katajanokkaseura ei vastusta uudisrakentamista eikä seura ole valittanut mistään tontin omistajan, rakennusliike Alfred A. Palmbergin toimista. Katajanokkaseura on ainoastaan edistänyt seuran tarkoituksen mukaisesti historiallisen rakennuskannan säilymistä Katajanokalla ja käyttänyt tässä tarkoituksessa laillista valitusoikeuttaan viranomaisten päätöksistä.

Merikadettikoulun suojelupyrkimyksessään Katajanokkaseura ei ole yksin, vaan suuri joukko yksityishenkilöitä kannattaa myös Merikadettikoulun säilymistä. Heistä aktiivisimmat, ”Merikadettikoulun ystävät”, ovat perustaneet Merikadettikoulun nimeä kantavat nettisivut, joilta on nähtävissä suojeluasian vaiheet sekä Katajanokkaseuran teettämä suunnitelma, jossa tontin uudisrakentaminen tähtää myös olemassaolevan rakennuskannan hyödyntämiseen siten, kuin kaavoituslainsäädäntö nykyään edellyttää.

Helander-Pakkala-Sundmanin kaavan mukaisesti rakennettua Katajanokan kärkeä pidetään erinomaisena. Katajanokkaseura pitää Merikadettikoulun tontin osalta vielä onnistuneempana samojen arkkitehtien alkuperäistä, voittanutta kilpailuehdotusta vuodelta 1972, jossa Merikadettikoulu oli säilytetty. Seura ei katso, että Katajanokka kaipaisi vuoden 1977 kaavan pilkuntarkkaa noudattamista, koska myös Katajanokan nykyisin suojeltu vankila pitäisi tuon kaavan mukaan purkaa maan tasalle. Mannisen väite siitä, että Helander-Pakkala-Sundmanin kaava säilytti lähes kaikki alueen vanhat rakennukset ei pidä paikkaansa; kokonaisuutena ei voida myöskään sanoa, että kaavan toteuttaminen olisi jäänyt keskeneräiseksi. Kaava on toteutunut niiltä osin kuin se ajan mittaan on katsottu tarkoituksenmukaiseksi, ja vanhentuneilta osiltaan kaavaa on tähänkin mennessä muutettu ja uudistettu.

Asemakaavan vaatimukset muuttuvat, eikä kaupungin rakentaminen koskaan lopu. Katajanokkaseuran tehtävä tässä prosessissa on tuoda esille asukkaiden omia näkemyksiä ja pyrkiä kykyjensä mukaan ohjaamaan uudisrakentamista siten, että se ottaa huomioon myös ne historialliset arvot, joihin Katajanokan viehätys ja vetovoima perustuu. Katajanokkaseura pitää selvänä myös sitä, ettei Merikadettikoulun tontin nimekkäälle arkkitehdille, Jan Söderlundille, tuota vaikeuksia ratkaista uuden ja vanhan yhteensovittamista, kuten hän on tehnyt Koffin korttelissa Hietalahden torin varrella. Asemakaava tulisi muuttaa siten, että perinteitä kunnioittavalle täydennysrakentamiselle avautuisi tällä Katajanokan tontillakin mahdollisuus.

Katajanokkaseura ry

 

Katajanokkaseuran mielipide polkupyöräpaikoista

Katajanokkalaisia on ihmetyttänyt polkupyörätelineiden asentamista varsin tiheästi eri puolille ns. vanhaa Katajanokkaa. Pyöräpaikkojen järjestäminen on toki nykyisten liikennevisioiden mukaista, mutta niiden määrä ja sijainti ei tunnu vastaavan tarvetta. Asukkaat säilyttävät pyöriään pihoissaan tai kellareissa ja paikat palvelevat satunnaisia vierailijoita. Kaduilla tai katuosuuksilla, joille niitä on nyt pystytetty, ei ole juuri kivijalkapalveluja. Pyöräparkkien sijainti suhteessa esim. porttikäytäviin ja suojateiden suhteen tuntuu monessa paikassa vievän turhan monta asukaspysäköintipaikkaa, joista on muutenkin kova pula. Pyöräparkeissa näyttää olevan merkittävä määrä sähköpotkulautoja säilytettyinä – se voi olla osaratkaisu asukkaita vaivaavaan ongelmaan, mutta on tuskin alkuperäisen tarkoituksen mukaista. 

Katajanokkaseura on pahoillaan siitä, että pyörätelineiden määrästä, sijoittelusta ja estetiikasta ei keskusteltu tai edes tiedotettu etukäteen. Asukkailla ja kiinteistönhaltijoilla on kuitenkin kattavin paikallistieto alueen olosuhteista ja tarpeista.

Katajanokkaseuran puolesta Helsingissä 4.11.2021

Liikennesuunnittelupäällikkö Reetta Putkonen vastasi Katajanokkaseuran mielipiteeseen seuraavaa:

”Pahoittelemme, ettei pyöräpysäköinnin toteutuksesta ole käyty riittävää vuoropuhelua asukkaiden kanssa ennen niiden rakentamista. Tulemme kehittämään pyöräpysäköinnin suunnitteluvaiheen aikaista vuorovaikutusta sekä parantamaan tiedotusta pyöräpysäköinnin toteutuksesta.

Pyöräpysäköintiä toteutetaan katualueille ja ensisijaisesti pyritään löytämään kohteita, jotka eivät ole muussa käytössä. Vastaavanlaista pyöräpysäköintiä on toteutettu aikaisempina vuosina mm. Töölöön, Kamppiin ja Kallioon.

Pyöräpysäköinnin suunnittelu nojautuu Helsingin kaupungin pyöräpysäköinnin suunnitteluohjeeseen sekä pyöräpysäköinnin yleissuunnitelma ja toteutusohjelmaan vuosille 2021-2025. Asukasvuorovaikutusta on toteutettu esimerkiksi vuonna 2017 asukaskyselyllä, jossa kaupunkilaiset saivat laittaa omia ehdotuksia pyöräpysäköintipaikoista. Pyöräpysäköinnin laadun ja määrän nostamisella on tutkimusten mukaan vaikutusta siihen, että helsinkiläiset pyöräilisivät enemmän. Helsinkiläiset vastasivat pyöräilybarometrissa vuosina 2017 ja 2019, että he pyöräilisivät enemmän, jos pyörien pysäköintipaikat ja alueet olisivat paremmin turvattuja ilkivallalta ja varkauksilta.

Saamiemme palautteiden johdosta, olemme arvioineet uudelleen uusien pyörätelineiden sijainteja Pormestarinrinne 2 ja Satamakatu 5 edustalla. Pormestarinrinne 2 edustalla pyörätelineitä ei tulla poistamaan tai siirtämään, koska rakennettu vaihtoehto on todettu saavutettavuuden vuoksi parhaimmaksi ratkaisuksi tällä alueella. Satamakatu 5 edustalla olevat pyörätelineet voidaan sijoittaa Tove Janssonin puistoon kesän 2022 aikana. Tove Janssonin puiston viereen toteutetaan pyöräpysäköintipaikkoja, jotka täyttävät alueen pyöräpysäköintitarpeen ja tämän vuoksi Satamakatu 5 edustalla olevat pyörätelineet voidaan poistaa.”

Katajanokan pysäköintilaitoksen asemakaavan muutoksen osallistumis- ja arviointisuunnitelma

Katajanokkaseura esittää Katajanokan pysäköintilaitoksen asemakaavan muutoksen osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta sekä kaavaluonnoksesta mielipiteenään seuraavaa.

Asemakaavan muutos mahdollistaa maanalaisen 500 auton pysäköintilaitoksen rakentamisen Katajanokalle. Kaksisuuntaisia sisään- ja ulosajoramppeja esitetään alustavasti nykyisen huoltoaseman tontille, josta on suunniteltu ajoyhteys Kanavakatu 14:n kohdalla. Pysty-yhteyksiä laitoksesta maanpinnalle hissein ja portain tutkitaan jatkosuunnittelun yhteydessä.

Katajanokkaseura pitää nyt nähtävillä olevaa Katajanokan pysäköintilaitoksen osallistumis- ja arviointisuunnitelmaa sekä sitä koskevaa kaavaluonnosta pääosin Katajanokan kaupunkikuvaan sopivana. Laitos myös todennäköisesti parantaisi pysäköintiä ja pysäköintipalveluiden saatavuutta alueella.

Katajanokkaseura on kuitenkin erityisen huolissaan pysäköintilaitoksen alueelle aiheuttamista liikennevaikutuksista. Jo nyt matkustajalaivojen (Viking Line) purku- ja lastausliikenne ruuhkauttaa erityisesti Kanavakadun ja sen lähikadut pahoin. Täten sisäänajorampin sijaintia lähempänä Katajanokan siltoja on syytä vielä etsiä. Katajanokkaseura katsoo, että nyt suunnitelman havainnekuvissa erillisinä näkyvät pysäköintilaitoksen hormi- ja sisäänkäyntirakennukset tulisi suunnitella rakennuksiin (esim. Kesko). Katajanokkaseura esittää asukaspysäköintiin etuoikeutta katajanokkalaisille.

Katajanokkaseura toivoo tarkennusta pysäköintilaitoksen rakentamisen aikaisista louhintatöistä ja louheenajosta (kesto n. 1,5 vuotta). Hallilouhinnassa keskimääräinen louhintamäärä on noin 900 m3 päivässä. Tämä merkitsee noin 125 autokuormaa lisää liikennettä Katajanokalle joka päivä. Laitoksen rakentamisen aikana räjäytykset aiheuttavat lähialueelle tärinävaikutuksia. Lisäksi ympäristömelua syntyy 2 – 5 kertaa päivässä toteutettavista kallioaineksen räjäytyksistä. Katajanokkaseura pitää välttämättömänä, että pysäköintilaitoksen suunnittelun ja rakentamisen edetessä katajanokkalaisille järjestetään säännöllisesti erillisiä tiedotustilaisuuksia.

3.10.2014