Kaisaniemen puisto

Katajanokkaseuran lausunto 14.12.2007:  Kaisaniemi on katajanokkalaisten ja muiden keskustan asukkaiden kannalta tärkeä puisto ja lähiliikuntapaikka. Puisto ja Kasvitieteellinen puutarha ovat kaupungin keskeinen historiallinen puistoalue. Pitkään rapistuneen puiston kohentamissuunnitelmaa on tervehdittävä tyydytyksellä.

Suunnitelmassa on myös otettu huomioon asukkaiden pelikenttien, jalka- ja pesäpallon ja perinteisen tenniksen tarpeet.

Asemakaavassa puistoalueeksi määrätty alue tulee olla kokonaisuudessaan vapaasti kuljettavissa ja käytettävissä.

Eräitä huomautuksia:

Unioninkadun suuntainen Kasvitieteelliseen puutarhaan suunniteltu kulkureitti voi palvella puiston käyttäjiä päiväsaikaan. Esitetty ratkaisu, jossa reitti irrotetaan Kasvitieteellisestä johtaa kahden aidan väliseen polkuun, joka ei erityisesti yöaikaan ole tarpeellinen eikä mitenkään turvallinen. Kulkureitti – jos sellainen tehdään – tulee toteuttaa Kasvitieteellisen puutarhan sisäisenä, muina aikoina suljettuna reittivaihtoehtona.

Katajanokkaseura ry

 

Mielipide pysäköintiluolasuunnitelmasta 4.6.2007

Helsingin kaupungin kaupunkisuunnitteluvirasto järjesti 23.5.2007 yhdessä YIT Rakennus Oy:n kanssa keskustelutilaisuuden Keskon vaiheille suunnitellusta pysäköintiluolasta. Katajanokkaseura on toimittanut mielipiteen suunnitelmasta kaupunkisuunnitteluvirastolle.

Mielipide Katajanokan maanalaista pysäköintilaitosta koskevan asemakaavan muutoksen osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta

 

Katajanokkaseuran mielestä Katajanokalle, pääosin Tulli- ja pakkahuoneen alle, kaavaillun pysäköintilaitoksen sijainti on kauempana asutuksesta ja siten parempi kuin aiemmin vuonna 2003 Katajanokan ns. vanhalle puolelle – asuinrakennusten alle – suunnitellun pysäköintilaitoksen sijainti. Pysäköintilaitosta koskevan asemakaavamuutoksen osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa ja kaupunkisuunnitteluviraston infossa 23.5.2007 esitetyt perusteet pysäköintiluolan rakentamiselle ovat ainakin osittain ymmärrettävät.

 

Katajanokkaseura on huolissaan liikenteen lisääntymisestä saarellaan ja esittää mielipiteenään, että ennen kaavaluonnoksen tekoa ja siitä päättämistä, on selvitettävä mm. mikä on pysäköintilaitoksen vaikutus liikenteen nettomääriin Katajanokalla, mitkä tulevat olemaan muut julkisen liikenteen Katajanokkaa sivuavat ratkaisut tulevan metron, Kruununvuorenrannan liikenneyhteyksien eri vaihtoehtojen ja lautta- ja laivaliikenteen osalta. Kanavakadun rakennettavan katuympäristön korkeatasoinen suunnittelu on myös varmistettava.

 

Lisäksi on syytä selvittää, toimivatko suunnitelmassa esitetyt autojen sisään- ja ulostulot Kanavakadulla myös ruuhka-aikoina. Asukkaiden kannalta tärkeä  selvitettävä kysymys on myös se, että aiheuttaisiko pysäköintilaitoksen rakentaminen ja louhiminen vaurioita lähialueen vanhoihin asuintaloihin.

 

Mikäli pysäköintilaitos toteutuu, niin myös asukkaiden paikoituksen mahdollistaminen pitää olla ohjeena pysäköintilaitoksen ja kaupungin välisissä sopimuksissa ja luvissa.

Edelleen on tarkennettava ja konkretisoitava asukaspysäköinnille koituvaa hintaa eri vaihtoehdoille: mikä on hinta asiakkaalle 2 – 3 h, päivä, 2 – 3 päivää, mikä on asukkaalle viikko-, kuukausi- ja vuosimaksu.

 

Katajanokkaseura toivoo saavansa mahdollisuuden lausua mielipiteensä myös mahdollisesta asemakaavaluonnoksesta.

 

Helsingissä 4.6.2007

 

Katajanokkaseura ry – Skatuddssällskapet rf

Silta ja tunneli Katajanokalta Laajasaloon

Katajanokkaseura on toimittanut 7.2.2007 kaupunkisuunnitteluviraston kirjaamoon mielipiteen Katajanokan ja Laajasalon välille suunnitellusta sillasta ja tunnelista:

Katajanokkaseura ry esittää seuraavia näkökohtia Katajanokan ja Laajasalon välille kaavaillusta joukkoliikenneyhteydestä.  

 

Silta- ja tunnelisuunnitelma tarjoaa uusia yhteyksiä Katajanokalle ja Katajanokalta. Suunnitelmaan sisältyy kuitenkin ongelmia ja ympäristöhaittoja.

 

Katajanokan – Hylkysaaren silta ja raitiolinja vähentävät Katajanokalta puistoa ja kadunvarren autopaikkoja. Läppäsilta raskaine rakenteineen sulkee eräitä pitkiä historiallisia merimaisemia. Katajanokan – Hylkysaaren silta, avattavakin, asettaa hyvin suuren joukon vene- ja laivaliikennettä, esim. Rajavartioston ulkovartiolaivat ja Halkolaiturin jaalat, vaikeaan asemaan. Pienvenereitti Hylkysaaren ja Korkeasaaren välistä kääntösilta-väylää vaikuttaa myös ahtaalta kesän alusruuhkassa. Katajanokkaseura on myös huolissaan jäänmurtajien pysymisestä Helsingin nähtävyytenä, mitä hankaloituva kulku läppäsillan kautta ei ainakaan edistä.

 

Tunnelijalankulku ja pyöräily pitkällä tunneliosuudella vaikuttavat käyttäjän kannalta epärealistiselta.

 

Katajanokkaseuran mielestä monia haittapuolia ja epävarmuustekijöitä sisältävän silta- ja tunnelisuunnitelman sijasta tulisi vakavasti kehittää veneliikenteeseen perustuvaa vaihtoehtoa. Vesiliikenneyhteys on imagoltaan raitioliikenteeseen verrattava attraktio uusille ja vanhoillekin asuntoalueille. Matka-ajassa säästyvät minuutit eivät ole ainoa liikenteen laadun kriteeri.

 

Helsingissä 7.2.2007

 

Katajanokkaseura ry – Skatuddssällskapet rf

Mielipide Vyökatu 3:n rakennuksen muuttamisesta asuinkäyttöön

Katajanokkaseura ry:n mielipide 16.8.2013

Vyökatu 3, suunnitelma rakennuksen muuttamiseksi asuinkäyttöön

Katajanokkaseura ry on 14.8.2013 saanut tutustua suunnitelmaan Linnapuistossa sijaitsevan (Vyökatu 3) huoltorakennuksen muuttamiseksi asunnoiksi ja rakennusta ympäröivän alueen (määräala) käyttöehdotukseen.

Kiinteistöviraston tilakeskukselle on 13.11.2012 myönnetty poikkeamislupa puistossa sijaitsevan huoltorakennuksen muuttamiseksi asuinkäyttöön mm. ehdolla, että ”Määräalan rajausta tulee tarkentaa yhteistyössä kaupunkisuunnitteluviraston kanssa siten, että rajaus ei estä puiston käyttöä. Määräalan saa rajata puistoa vasten korkeintaan 50 cm korkealla ympäristöön sopivalla tiilimuurilla. Piha-alueen pintamateriaalien tulee sopia puiston pintamateriaaleihin. Määräalalle ei saa sijoittaa kiinteitä kalusteita, autopaikkoja eikä jätehuollon tiloja.”

Hanke sijaitsee Katajanokan keskeisen Linnanpuiston pohjois- ja eteläosan (”yläpuisto- alapuisto”) välissä. Kulkuyhteydet puiston osien  (sekä myös koulun pihan) välillä ovat puiston käyttämisen oleellinen ominaisuus.

Katajanokkaseuralle esitetyssä suunnitelmassa rakennuksen itäpuolinen, rakennuksen ja koulun välinen, kaupunkikuvallisesti mielenkiintoinen kujamainen kulkutie on esitetty rajattavaksi määräalan sisään ja se suljettaisiin yli 3 metrin korkuisella aidalla ja sinne sijoitettaisiin kiinteitä rakennelmia, mm. sauna.

Rakennuksen länsipuolelle suunniteltu piha-alue jättäisi hiljattain valmistuneen ns. muotopuiston ja hakijoiden esittämän määräalan väliin vain kapean polun. Polku ei täytä puiston osien väliselle kulkuväylälle asetettavia vaatimuksia kesä- eikä etenkään talvikäytössä.

Katajanokkaseura pitää huoltorakennusten muuttamista asuinkäyttöön hienona ja kannatettavana hankkeena, mutta katsoo, että nykyinen suunnitelma poikkeaa 13.11.2012 myönnetyn poikkeamispäätöksen niistä ehdoista, jotka koskevat puiston esteetöntä käyttöä.

Katajanokkaseura ry – Skatuddssälskapet rf

Kuvia

 

Kannanotot

kannanotot

 

 

 

Yleiskaavaehdotuksessa Helsingin rantapuistot tulee säilyttää.

Kaupungin vasta pari vuotta sitten rakentama Matruusinpuisto on itäisen kantakaupungin Suomenlinnan puolen puisto. Suomenlinnan selälle avautuvan näkymänsä puolesta sillä potentiaalia kehittyä suosituksi koko kaupungin yhteiseksi rantapuistoksi, Merisataman rannan tapaan.

Rajusti kasvavan Helsingin merenrantapuisto ei ole viisas valinta rakennusmaaksi. Yleiskaavaehdotuksessa piirretty, rakentamiselta jäävä kapea viherkaista ei korvaa oleskelu- ja tapahtumapuistoa. Yleiskaavan asukasluku- ja tiivistämistavoite korostaa tarvetta säilyttää kaupunkirakenteessa Helsingin keskeiset erityispiirteet ja arvot, ainutlaatuiset ranta-alueet ja puistot.

Helsingin kantakaupungin merenrannat on kaukonäköistä pitää ja kehittää edelleen kasvavan kaupungin meripuistoina. Tiiviin Helsingin eritysluonne, meri, vapaat rannat ja puistot on parasta Stadia – myös yleiskaavan tavoitevuonna 2050.

Matruusinpuisto ja siihen liitettävät rannat tulee yleiskaavassa osoittaa Ullanlinnan erittäin suositun ja yleiskaavassa sellaisena säilyvän Meripuiston rinnalla kantakaupungin ainutlaatuisen, yhteisen merenrannan ja Suomenlinnan maiseman kaupunkipuistoksi, jota kehitetään kaikille kaupunkilaisille avoimena maisema- ja käyttöpuistona ja Helsingin merellisenä käyntikorttina.

 

Lausunto Tove Janssonin puiston ja Kanavapuiston puistosuunnitelmasta

Kuva 1. Puisto oleskeluympäristönä penkkeineen ja väljine nurmikkoineen. Selvityksen kuvateksti: Victor Malmbergin veistos Vedenkantaja sijoitettiin Katajanokanpuistoon vuonna 1924. Puiston keskiosan soikean nurmialueen molempiin päihin tehtiin pyöreä istutus, joista toinen ympäröi veistosta. Taustalla Rahapajankadun muurin edessä on 1940-50-luvun vaihteessa perustettu perennapenkki. Valokuva Roos, 1950-luku. HKMKA (Näkymä: Puistohistoriallinen selvitys, s. 30)

Kuva 2. Tove Janssonin piirros vuodelta 1934 kertoo osaltaan silloin 20-vuotiaan taitelijan ympäristö­käsityksistä, johon usein sisältyvät epäsovinnaisuus, rosoisuus ja salaperäisyys. (Jansson: Bulevardi ja muita kirjoituksia, s. 15.)

Lausunto Tove Janssonin puiston ja Kanavapuiston puistosuunnitelmasta

Katajanokkaseura toteaa ilolla, että kaupunginosamme arvokkain ja perinteikkäin julkinen tila, Tove Janssonin puisto kunnostetaan ja pitää esitettyä puistosuunnitelmaluonnosta pääpiirteissään hyvänä. Svante Olssonin historiallisen puisto­suunnitelman kunnioittaminen on perusteltua ja kohentaa puiston asemaa kantakaupungin historiallisten puistojen sarjassa.

Puiston kunnostamisessa ja kehittämisessä seura haluaa tuoda korostetusti esille kaksi näkökulmaa, jotka eivät nouse puistosuunnitelmassa esille: toisena puiston toiminnallisen luonteen ja toisena Tove Janssonin merkityksen hänen nimikko­puistonsa muodonannossa. Lisäksi esitetään muutama erillishuomio.

1. Tove Janssonin puisto julkisena olohuoneena

Tove Janssonin puisto on Katajanokan ainoa aidosti kokoava julkinen tila ja samalla yksi koko keskustan harvoista urbaaneista viherkeitaista. Puiston tulee palvella monipuolisesti puiston kaikkia käyttäjäryhmiä ’sylivauvasta senioriin’ ja keväästä talveen.  

Puiston toiminnallinen jäsentely — oleskelualueet ja kulkuväylät, kioskiaukio, leikkipuisto ja koirapuisto — vastaa nykytilannetta ja voidaan katsoa luontevaksi. ”Uutena” elementtinä esitetään näköalatasanteen palauttamista ja ylitiheän kasvillisuuden karsimista, mikä avaa kirjaimellisesti uusia näkymiä puistoon ja sen halki.   

Suunnitelmaselostuksen mukaan ”[o]leskelumahdollisuuksia puistossa lisätään ja viihtyisyyttä parannetaan aukion uudelleenjärjestelyn avulla. …Puiston viihtyisyyttä lisätään tarjoamalla enemmän istuskelupaikkoja puistossa.” Tässä suhteessa näyttää kuitenkin syntyvän ristiriitatilanne. Puistojen urbaaniin käyttöön kuuluu nykyään myös vapaa­muotoinen oleskelu nurmikolla. Muotopuutarha istutuksineen ei tällaista käyttötapaa mahdollista, vaan sille jäisi pienehkö, melko varjoisa nurmialue pääjalankulkuväylän varrella.

Oletettavasti useimmille puiston käyttäjille erityisen rakkaat ovat vuodenaikojen etenemisestä kertovat ja ”vapaata luontoa” edustavat kevätkukat, kukkivat puut ja pensaat sekä ruusut ja muut perennat. Näyttävät, joskin formaaliset kausikukka-asetelmat voisivat tuoda tähän, kuvasta 1 huokuvaan tunnelmaan lisäyksen, mutta ei saa sitä korvata. Puiston pitää toimia sekä ’olohuoneena’ että ’salonkina’.

Puiston tulee olla viihtyisä ja mieltä kohottava myös muina kuin ’kausi-istutusten’ aikoina. Talvisin puistossa on kaupunginosan suosituimpia liukumäkiä, mikä kannattaa ottaa huomioon uusien istutusten ja mahdollisten kiinteiden rakenteiden sijoittelussa. `Muutkin talvitoiminnot tulee mahdollistaa — ja samalla varmistaa esteetön ja turvallinen liikkuminen maastoltaan haasteellisessa ympäristössä. Välikausina korostuu puisto kävely-ympäristönä, osana laajempaa reitistöä, jolloin kovien pinnoitteiden, portaiden yms. laatuominaisuudet korostuvat. Esimerkiksi ’kioskiaukion’ kiveyksen laajentamista kadunreunaan asti olisi syytä harkita; ilmeeltään yhtenäisempi ja arvokkaampi aukio toimii pienimuotoisten tapahtumien paikkana ympäri vuoden. Ja niin leikkipuiston kuin koirapuiston tulee palvella käyttäjiään kaikissa sää- ja kelioloissa.

2. Tove Janssonin puisto nimikkopuistona

Vaikka tavoitteena ei ole puiston ja sen leikkialueen profilointi Tove Jansson-, saati Muumi-teemapuistoksi, ei nimikko­puistoon liittyviä konnotaatiota voi eikä pidä välttää. Katajanokka on Helsingin keskustan tärkeä vetovoimakohde. Kun koti- tai ulkomainen matkailija(ryhmä) Kauppatorin tienoilla liikkuessaan tai Tukholman lautalta rantautuva lapsiperhe havaitsee kartalta merkinnän ’Tove Jansson Park’, kiinnostus eittämättä herää. Näin on todettu myös puiston kehittämisperiaatteissa: ”Katajanokan puiston sopivuutta Tove Janssonin nimikkopuistoksi perusteltiin sen tiiviillä liittymisellä taiteilijan lapsuuteen ja nuoruuteen. Lisäksi nimikkopuisto haluttiin paikkaan, jossa kansainvälisesti tunnetun taiteilijan puisto olisi helposti saavutettavissa myös turisteille.” (Puistohistoriallinen selvitys, s. 37; lihavointi lisätty.)

Mutta jos paikan päällä ainoa viittaus nimeen on infotaulu tai kaksi, on ilmeinen vaara, että turistien ja muiden kävijöiden kiinnostus muuttuu pettymykseksi — mikä tuskin vastaa kaupungin matkailustrategian pyrkimyksiä.

Tove Janssonin (1914-2001) kuva- ja sanataiteessa rakennettu ja luonnonympäristö on vahvasti läsnä, niin konkreettisella kuin salaperäisellä tasolla. Nimikkopuistossa paikan hengen (genius loci) olisi syytä olla nimenantajan hengen mukainen. Tätä henkeä kuvatkoon esimerkiksi kuva 2 edellä. Muistellessaan lapsuuden kokemuksia puistosta hän nostaa esille ’Venäläisen kirkon’ jalustaa ja salaperäisiä pensakoita muuten varsin ikävässä pikkupuistossa (ks. viite).

Edellä kuvattuja aineksia on varsin kiitollista tuoda esille monilla tavoin, esimerkiksi ympäristötaiteen keinoin, joita puistohistoriallisen selvityksen liitteessä 1 on varsin ansiokkaasti eritelty. Sekä oleskelu- että leikkipuiston ja miksei koirapuistonkin puolelle olisi syytä tuoda tätä ulottuvuutta kävijöiden löydettäväksi ja koettavaksi. Ympäristötaide­teoksen ohella tai sijasta voidaan hyödyntää vaikkapa kulkuväylien ja aukioiden pinnoitteita, kadunkalusteita ja leikki­välineitä, valaistusta ja ääniefektejä yms.

3. Erillishuomiot

Kanavapuistoa koskien Katajanokkaseura on tuonut käsityksiään esille graniittiportaiden kunnostamissuunnitelmasta annetussa lausunnossaan.  Ilta-auringossa kylpevästä länsirinteestä on muodostunut ns. pussikaljapaikka – lähinnä muille kuin katajanokkalaisille. Sen enempää edistämättä kuin estämättäkään tätä käyttötapaa voi olla syytä esim. parantaa kulkuväylän ja avokallion välisen nurmialueen kulutuskestävyyttä sekä sijoittaa roskakori väylän varrelle.

Puiston rauhallisuutta ja yleistunnelmaa haittaa liikenne, ei vähiten mäkeä nousevien rekkajonojen melu. Yleisenä tavoitteena tulisi olla liikenteen vähentäminen, mutta häiriöiden torjunta tulisi mahdollisuuksien mukaan ottaa huomioon myös puiston suunnittelussa.

Yhteenveto

Katajanokkaseura pitää tärkeänä, että puiston kunnostamisessa otetaan eri käyttäjäryhmät ja eri vuodenaikojen toiminnot monipuolisesti huomioon ja että puistosta muodostuu todellinen, ei vain nimellinen Tove Janssonin nimikkopuisto. Seura on mielellään aktiivisesti mukana hankkeen viimeistely- ja toteutusvaiheessa.

Katajanokalla, 30.3.2011

Katajanokkaseura                                                                    

Lähteet ja viitteet

Katajanokkaseura (2013): ”Kansainvälisesti tunnetuimman suomalaisen perheen, Muumiperheen, äidin syntymästä tulee ensi vuonna kuluneeksi sata vuotta. Julkisuudessa on ollut tietoja, että Helsingin kaupunki suunnittelee merkkivuoden juhlistamista muun muassa nimeämällä jokin katu tai paikka Tove Janssonille. Katajanokkaseura esittää, että ”Katajanokan puisto” nimitettäisiin ”Tove Janssonin puistoksi”. Tove Jansson on syntyperäinen katajanokkalainen, ja hänen kotikatunsa, Luotsikatu alkaa tuosta puistosta. … Puiston yläpuolella kohoaa Uspenskin katedraali. Katedraali on kaupunkimme kärkinähtävyyksiä, johon käy vuosittain tutustumassa kymmeniä tuhansia turisteja. Kaikkia heitä ja ainakin lukuisia japanilaisia turisteja ajatellen olisi paikallaan osoittaa, että muumit ovat syntyisin Helsingistä.” Aloite Helsingin kaupungin nimistötoimikunnalle 17.4.2013.   Tove Janssonin puisto -juhla 9.8.2014. skatta.kuvat.fi (foto: Eero Nurmikko)

Maisema-arkkitehtitoimisto Näkymä Oy (2016): Tove Janssonin puisto – Puistohistoriallinen selvitys ja kehittämisperiaatteet. Helsingin kaupungin rakennusviraston julkaisut 2016:4. LIITE 1. Reunaehtoja ympäristötaiteen sijoittamiselle puistoon (s. 63-66).

Tove Jansson (1994): Skatudden. Teoksessa Adress Helsingfors, toim. Helen Svensson, Schildts.
”Däruppe, högt över spårvagnen, finns en mycket smal passage av buskskog tätt intill fundamentet. Där hade jag styrelsemöte för min hemliga förening.” (s. 65); ”Visst kan våren vara nog så trevlig, folk som kommer ut ur sina hål och drar med sig sina barn­vagnar för att vädra småbarn i parken, förresten en mycket tråkig liten park.” (s. 67).

Tove Jansson (2017): Bulevardi ja muita kirjoituksia, toim. Sirke Happonen, Tammi

Katajanokkaseuran lausunto hotellikaavasta

Seura on 23.3.2009 lähettänyt lausunnon kaupunkisuunnitteluvirastolle: Hotellirakennuksen perusratkaisu, kulmittainen asettuminen kaikkiin näkymäsuuntiin, on kaavaehdotuksessa ennallaan. Rakennus on joka suunnasta leveä ja peittää ranta-alueen näkymiä lähes kaikista katselusuunnista asettuessaan poikittain valtakunnallisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen rantalinjaan. Hotelli anastaa, ilman painavaa  perustetta, pääroolin Esplanadin – Kauppatorin – Presidentinlinnan merelle avautuvassa kuvaelmassa.

Hotellirakennus katkaisee visuaalisesti Katajanokalle toteutetun Esplanadinpuiston jatkumisen. Ilmassa riippuvat siipirakennukset ovat Pohjolan ilmastollisesti ja Helsinkiin kaupunkikuvallisesti kovin huonosti sopiva arkkitehtoninen tehokeino.

Katajanokalla on ainutlaatuinen asema Helsingin ydinkeskustaan liittyvänä kaupunginosana ja osana Suomen kansallismaisemiin kuuluvaa merellistä Helsinkiä. Katajanokka on yhdessä mm. Vanhan kaupunginosan, Etelärannan ja Kauppatorin ympäristön kanssa valtakunnallisesti merkittävää kulttuurihistoriallista aluetta. Kaavoituksessa on tärkeää huolehtia siitä, että ratkaisu ei ole ristiriidassa valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen ominaisluonteen ja erityispiirteiden kanssa.

Katajanokkaseuran mielestä tulee vakavasti harkita vaihtoehtoa, että. Katajanokanlaituri 2 otetaan vastarannalla olevan satama/ranta-alueen vireillä olevaan suunnittelukilpailuun mukaan. Katajanokkaseuran mielestä alue tulee joka tapauksessa suunnitella uudelleen.  Myös asukkaiden ja yritystoiminnan tarpeet esim. oman postitoimipaikan säilyttämisestä tulee sisällyttää suunnitteluohjelmaan.

Tällä valtakunnallisesti arvokkaalla ja keskeisellä alueella tulee myös tutkia ne mahdollisuudet, joita olemassa oleva perinteinen tiilinen rantamakasiinirivistö antaa. Kyseeseen voisi tulla esimerkiksi makasiinien muuttaminen tai laajentaminen. Tällainen lähtökohta ei sinänsä ole este hyvälle merelliselle arkkitehtuurille – edes hotellin rakentamiselle.

 

 

Raitiovaunu 4:n reitistä

Katajanokkaseura kirjoitti joulukuussa 2004 joukkoliikennelautakunnalle ja liikennesuunnittelijalle raitiotie 4:n reittiin suunnitelluista muutoksista.

Helsingin kaupunki
Joukkoliikennelautakunta

Suunnittelujohtaja Seppo Vepsäläinen
HKL
Suunnitteluyksikkö
PL 1400
Siltasaarenkatu 12

 

Katajanokan raitioliikenteeseen kaavailluista muutoksista

Tietojemme mukaan raitiolinja 2 on tarkoitus lopettaa ja nelosen kulkureittiä muuttaa niin, että nelosen joka toinen vuoro kulkisi laivaterminaalin kautta ”laivojen saapumisaikoina”.

Raitiovaunujen tarjonta Katajanokalle vilkkaimpana ruuhka-aikana supistuisi merkittävästi, erityisesti iltapäivällä, jolloin työmatkaliikennettä on molempiin suuntiin ja molemmat linjat 2 ja 4 ovat täynnä matkustajia.

Nelosen jako kahteen tarkoittaisi sitä, että raitiovaunu ei kulkisi Merisotilaantorin kautta Katajanokkalaisten työhönmeno- ja tulotunteina eikä toisi Ulkoministeriön työntekijöitä perille asti. Kukkaskartanon vanhusten palvelutalo ja HOAS:n liikuntaesteisten asuntola käyttävät nelosen päätepysäkkiä Merisotilaantorilla. Heille siirtyminen Kruunuvuorenkadun pysäkeille olisi tuskallinen muutos. Myös Suomenlinnasta Ehrensvärdillä kulkevat käyttävät päätepysäkkiä työmatkallaan. Lisäksi koko Katajanokkaa palveleva, todella paljon käytetty ruokakauppa Alepa sijaitsee Merisotilaantorilla. Raitiovaunuliikennettä on myös Katajanokan sisällä.

Muutoksesta aiheutuisi sekaannusta tutun linjan vaihtaessa reittiä kesken päivää. Sellainen poikkeus ei ole ymmärrettävää, onhan numeroitujen raitiolinjojen tuttu ja samana pitkään säilyvä kulku eräs raitiovaunuliikenteen suosion perusta.

Tänä päivänä laivamatkustajat käyttävät runsain joukoin nelosen ns. vankilan pysäkkiä. Nelosen reitti palvelee suurta osaa laivamatkustajista jo nyt.

Ehdotamme, että laivamatkustajien liikenne hoidetaan bussin 13 vuoroja lisäämällä ja sen näkyvyyttä selvästi parantamalla (vaikkapa Vikingin mainosvärit!). Järjestelmä pysyy siten selkeänä ja nelosen käyttö nykyisiltä pysäkeiltä toimisi edelleen vaihtoehtona myös laivamatkustajille.

Niukan talouden oloissa tehtävissä valinnoissa on mielestämme perusteltua asettaa asukkaiden peruspalvelut – toki myös tarpeellisen matkustajien palvelun – edelle.

Raitiovaunu kaksi palvelee paitsi laivamatkustajia myös yhteytenä Kruununhakaan ja helpottaa raskaasti kuormitetun nelosen ruuhkaa. Raitiolinjaston supistaminen ei ole pitkän päälle kestävä ratkaisu Helsingin liikennepolitiikassa.

Esitämme edellä olevaan viitaten, että nelosen linja pidetään nykyisellään ja että tutkitaan huolellisesti mahdollisuutta kakkosen linjan säilyttämiseen, vaikka supistetuin vuoroin.

Esitykseemme yhtyy myös Suomenlinnaseura ry ja Katajanokan Huolto Oy, joka edustaa Katajanokan kärjen taloyhtiöitä.

Katajanokkaseura ry

Katajanokan mattolaituri

Katajanokkaseura on 31.8.2005 kirjoittanut kaupunginhallitukselle kirjeen  (pdf n. 250 kt), jossa pyydetään ja perustellaan viihtyisän mattolaiturimme säilyttämistä.

Katajanokkaseura ry:n vastine Uudenmaan Ely-keskukselle 8.3. Katajanokan vanhoja tiiliraunioita koskevasta rakennussuojeluesityksestä annetuista lausunnoista

Katajanokkaseura ry:n vastine Katajanokan vanhoja tiiliraunioita koskevasta rakennussuojeluesityksestä annetuista lausunnoista

Katajanokkaseuran mielestä Merikasarminpuiston itäosan rauniomuureilla on laajempaa kuin vain paikallista merkitystä, koska ne sijaitsevat valtakunnallisesti merkittävän Merikasarmin alueella ja Ulkoministeriön naapurissa. Katajanokkaseura on myös eri mieltä siitä, että suojelutavoitteet olisi pyritty ottamaan riittävästi huomioon jo puiston peruskorjauksen suunnittelun yhteydessä. Seuran mielestä peruskorjauksen suunnittelussa on ollut ilmeisenä lähtökohtana rakenteiden huoltovapaus ja siksi on ylikorostettu rakenteiden turvallisuutta.
Katajanokkaseura katsoo, että Merikasarminpuiston itäosan suunnittelun lähtökohtana tulee olla rauniomuurien säilyttäminen, ja mikäli niitä ei suojella rakennussuojelulailla, niin Helsingin kaupungin tulee käynnistää asemakaavan muutos, jossa säilyttämisen edellytykset selvitetään. Katajanokkaseura yhtyy Museoviraston näkemykseen, jonka mukaan fragmenteiksi jätetyt rauniot kertovat alueen rakennushistoriasta ja ilmaisevat puiston sommitteluelementteinä 1970-luvun asemakaava-aineistossa havainnollistettua ideaa, sekä viittaavat myös maisemapuistojen historiallisiin ihanteisiin raunioista osana puistoa.
Puistosuunnitelman muurien madaltamisehdotus metrin tasolle ei ole perusteltua. Puistoa ei edes suunnitella leikkipuistona. Muurien turvallisuus voidaan saada hyväksyttävälle tasolle esimerkiksi joustavilla maarakenteilla ja istutuksilla. Jopa leikkipuistojenkin korkeat, putoamisen mahdollistavat rakennelmat varmistetaan näillä keinoin.
Leikkikenttien EN-normi EN-1177 normittaa alustan laatua suhteessa putoamiskorkeuteen. Putoamiskorkeus saa olla enintään 3 metriä. Alustaksi kelpaa 300 mm hiekkaa tai soraa, kun putoamiskorkeus on 2 m tai vähemmän. Todennäköisesti tästä syystä juuri puiston korkeana säilyneen muurinosan kohdalle on aikoinaan tehty laaja hiekkalaatikko. Vaikka muuria ei siis ole suunniteltu leikkitelinekäyttöön, niin toteutuneessa, maisema-arkkitehti Lars Liljeforsin vuoden 1986 suunnitelmassa oli selvästi mietitty turvallisuutta; myös muurin ulkopuolella on laajasti pensasistutuksia. Leikkikenttien putoamisturvallisuudessa on ensisijaisesti kyse päävammojen estämisestä. Rauniot voidaan helposti suunnitella turvallisiksi istuttamalla muurin korkeisiin kohtiin ulkopuolelle pensaita ja ellei haluta sisäpuolelle samaa, niin tekemällä hiekkalaatikko tai vaihtoehtoisesti joku muu turvapinnoite.
Seura haluaa huomauttaa mm. Rambollin muurien kunnosta antaman lausunnon puistosuunnitelman selostuksessa esitetyssä epätarkasta, jopa harhaanjohtavasta sanamuodosta. Kaupungin suunnitelma-asiakirjoissa siteerataan virheellisesti, että tiilet eivät ole pakkasenkestäviä. Labrocin tutkimusraportti summaa: ” Tiilien mikrorakenteen / tekstuurisäröilyn perusteella niiden pakkasenkesto-ominaisuudet ovat suhteellisen hyvät” ja ”Tiilissä ei kuitenkaan havaittu tyypillisiä myöhemmän- / pakkasrapautumisen aiheuttamia vaurioita”. Kaupungin lausunnossa perustellaan madaltamista myös tiilien putoamisella, mutta kuntokartoituksen perusteella ei ole mitään romahdusvaaraa, eli on kyse ihan normaalista kunnossapitovelvoitteesta.
Rakennusjärjestyksen 3 § mukaan rakennustoimenpiteet tulee sopeuttaa kunkin alueen luonteeseen ja ominaispiirteisiin. Yleis- ja asemakaavamääräykset ja rakentamistapaohjeet antavat lähtökohdan rakentamisen sopeuttamiseksi kunkin alueen luonteeseen ja ominaispiirteisiin. Sen lisäksi on otettava huomioon lähiympäristö ja rakennetun ympäristön historiallinen kerroksellisuus.
Museoviraston lausunnossa viitataan rakennusjärjestyksen § 31:een, Tontin luonnon- ja kulttuuriarvojen huomioonottaminen rakentamisessa. Rakennukset ja tontin käyttö on suunniteltava ja toteutettava siten, että paikan kasvillisuus, pinnanmuodot sekä erityiset luonnon- ja kulttuuriarvot mahdollisuuksien mukaan säilyvät. Jos katsotaan, että rauniolla on kulttuuriarvoa ja sen säilyttäminen on mahdollista, niin sen purkaminen rikkoo rakennusjärjestyksen § 31:tä.
Museoviraston mukaan raunioilla on kulttuurihistoriallista merkitystä. Rauniot sijoittuvat Katajanokan valtakunnallisesti merkittävään rakennettuun kulttuuriympäristöön (RKY 2009). Raunioilla itsessään on rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain (498/2010, jatkossa rakennusperintölain) 8 §:ssä tarkoitettua paikallista merkitystä seuraavasti:
– Fragmenteiksi jätetyt rauniot kertovat alueen rakennushistoriasta.
– Puiston sommitteluelementtinä rauniot ilmaisevat 1970-luvun asemakaava-aineistossa havainnollistettua ideaa sekä viittaavat myös maisemapuistojen historiallisiin ihanteisiin raunioista osana puistoa.
Katajanokkaseura on Museoviraston kanssa samaa mieltä, että puistorakenteille asetettujen vaatimusten puitteissa raunioihin kajoamisen tulee olla mahdollisimman vähäistä. Puistosuunnitelman muurien madaltamisehdotus metriin ei perustu mihinkään normiin eikä ole muutenkaan perusteltavissa. Puistoa ei suunnitella leikkipuistona. Muurien turvallisuus voidaan saada hyväksyttävälle tasolle esimerkiksi joustavilla maarakenteilla ja istutuksilla.