Vironniemen terveysasema

Vironniemen terveysaseman lakkauttaminen

Helsingin kaupungin terveysvirasto suunnittelee Helsingin terveysasemien toimintojen yhdistämistä tai liittämistä toisiinsa. Yhdistettäväksi suunnitellaan muun muassa Vironniemen terveysasemaa, jonka toiminta siirrettäisiin samaan kiinteistöön Viiskulman terveysaseman kanssa. Samalla Suomenlinnan sivutoimintapiste liitettäisiin Viiskulman terveysasemaan.

Terveyslautakunta päätti kokouksessaan 31.5.2005 palattaa uudelleen valmisteltavaksi terveysasemien keskittämistä koskevan esityksen. Samalla terveyslautakunta kehotti terveyskeskusta tarkentamaan terveysasemaverkon keskittämistä siten, että asukkaiden käytössä on täydenpalvelun ja lähipalvelun terveysasemia. Terveyslautakunta ottaa kantaa terveysasemien fyysiseen järjestämiseen näiden linjausten jälkeen – ilmeisesti alkusyksystä.

Katajanokkaseura on allekirjoittanut 24.5.2005 yhdessä Kruunhakaseuran, Kruununhaan asukasyhdisyksen ja Suomenlinna-seuran kanssa seuraavan vetoomuksen Helsingin terveyslautakunnalle:

Terveyslautakunnalle

Helsingin terveyskeskuksen suunnitelmat lopettaa Viikin, Myllypuron ja Vironniemen terveysasemat ovat järkyttäneet asukkaita. Olemme hämmästyneitä selkeän asukasmielipiteen sivuuttamisesta suunnitelmia ja visioita rakennettaessa. Kaupunginosien asukkaat ovat tottuneet asioimaan näillä tervesyasemilla ja ovat saaneet korkeatasoista palvelua, mikä on ilmaistu asiakastyytyväisyysselvityksissä ja terveysasemien palvelutuotantovertailuissa. Lisäksi kansalaismielipide on kirkkaasti ilmaistu asukkaiden omin voimin vuoden 2002 ja 2003 toukokuun adresseissa, kansalaiskokouksissa, asukasilloissa, mielenosoituksissa terveysaseman puolesta.

Vironniemen terveysaseman lopettaminen merkitsee ankaraa iskua perusterveydenhuollon palvelujen laadulle ja saatavuudelle Kruununhaassa, Katajanokalla ja Suomenlinnassa. Terveysaseman vastuuväestön koko on ollut lähellä optimaalista ja asema on helposti tavoitettavissa, myös Suomenlinnasta. Suomenlinnassa asuu paljon lapsiperheitä, joille neuvola- ja sairaanhoitopalvelujen vaivaton saatavuus on erittäin tärkeää. Lisäksi kokonaisuutena Vironniemen terveysaseman vastuualueen väestö on suhteellisen ikääntynyttä, vanhusväestön osuus kasvaa ja toisaalta myös nuorien perheiden osuus alkaa hiljalleen lisääntyä.

Oma terveysasema, kuten esimerkiksi Viikissä alkuperäisen suunnitelman mukaisesti toteutettuna, nostaa kaupunginosan statusta ja vahvistaa helsinkiläistä identiteettiä, auttaa kaupunkilaisia tuntemaan Helsingin enemmän omakseen.

Suomen terveydenhuollon strategiset linjauksen tukevat Helsingin terveysasemaverkoston vahvistamista. Kansallisen terveydenhuoltoprojektin keskeisenä tavoitteena on toimintojen ja rakenteiden uudistaminen. Lähtökohtana on pidetty alueellisten erityispiirteiden huomoimista ja tehokkaiksi osoittautuneiden pienten yksiköiden toiminnan turvaamista. Terveys 2015-kansanterveysohjelmassa korostetaan voimakkaasti kansalaisyhteiskunnan merkitystä ja roolia terveydenhuollon paikallisesssa kehittämisessä. Aiemman ”ylhäältä alas”-ohjauksen tilalle suositellaan ”alhaalta ylös”-suuntausta ja kansalaisten suurempaa osallistumista paikalliseen päätöksentekoon.

Valitettavasti terveysasemien lakkauttamissuunnitelmat kertovat aivan vastakkaisesta asennoitumisesta. Kansalaismielipide ja asukkaiden vastuuntuntoinen aktiivisuus oman asuinalueensa kehittämisessä jätetään tyystin vaille huomiota ja arvoa. Transparenssiin kuuluu tasavertainen ja vastavuoroinen yhteistyö, asukkaiden informointi avoimesti ja hyvissä ajoin, asukkaiden kokemuksen ja mielipiteen kunnoittaminen ja huomioiminen strategisia kokonaissuunnitelmia rakennettaessa.

Kokonaissuunnittelun täytyy aidosti perustua terveyskeskuksen arvoihin – asiakaslähtöisyyteen, oikeudenmukaisuuteen ja kestävään kehitykseen. Helsingin perusterveydenhuoltoa – terveysasemia – on vahvistettava tältä arvoperustalta ja pitkäjänteisesti. Vironniemen terveysasemaa tarvitaan aivan samasta syystä kuin Viikin terveysasemaa. Pienten terveysasemien ja väestövastuuperiaatteen vahvistaminen edistää asukkaiden hyvinvointia, mahdollistaa kaustannustehokkaan ja kokonaisvaltaisen, myös sairauksia ennaltaehkäisevän työn lähellä kaupunkilaisia ja lisää terveysasemien houkuttelevuutta työpaikkoina.

Katajanokkaseuran mielipide HSL:n lippu/vyöhykeuudistuksesta

Helsingin Seudun Liiikenne HSL

Suvi Rihtniemi

Tatu Rauhamäki

 

Katajanokkaseuran mielipide HSL:n lippu/vyöhykeuudistuksesta

Helsingin seudun joukkoliikenne muuttuu, kun nykyiset, kuntarajoihin perustuvat lippualueet korvataan uusilla vyöhykkeillä. Vyöhykemalliin siirryttäessä kaikki voimassaolevat matkaliput muuttuvat automaattisesti vyöhykelipuiksi. Tämä merkitsee raitiovaunulipun loppumista lippuvalikoimasta.

Katajanokalla on hyvin vähän palveluja, mikä aiheuttaa matkustustarvetta kantakaupungin alueella: terveyskeskus on Viiskulmassa, postipalvelut ovat tällä hetkellä Hakaniemessä, lähin kirjasto on Richardinkadulla; myös päivittäistavarapalvelut ovat puutteelliset.

Nämä kaikki katajanokkalaisten palvelut sijaitsevat yhden vyöhykkeen (A) alueella eli kantakaupungin sisällä. Katajanokkalaisille olisi hyvin tärkeää säilyttää nykyinen raitiovaunulippu. Yhden vyöhykkeen alueella kulkeville raitiovaunumatkan hintaan tuleva 60 %:n korotus on kohtuuton.

Katajanokkaseura on erittäin huolissaan myös muualla kantakaupungissa asuvien ikääntyneiden henkilöiden lähimatkoista alueella vyöhykemalliin siirryttäessä.

Katajanokalla 18.6.2018

Katajanokkaseura ry. – Skatuddssällskapet rf.

Tuula Palaste                                           Martin Bunders

Puheenjohtaja                                          Sihteeri

 

Poikkeamisasia Linnanpuisto os. Vyökatu 3

Kuuleminen poikkeamisasiassa (Katajanokka) Linnanpuisto os. Vyökatu 3

Katajanokkaseuran muistutus 28.9.2012 Kaupunkisuunnitteluvirastolle:

Helsingin kaupungin kiinteistöviraston tilakeskus on hakenut lupaa saada poiketa asemakaavasta Helsingin kaupungin 8. kaupunginosan (Katajanokka) Linnanpuistossa 8-159-3 (osoitteessa Vyökatu 3).

Katajanokkaseura ry. esittää Vyökatu 3:n asemakaavan poikkeamisesityksestä seuraavaa.

Katajanokkaseura kannattaa pitkään tyhjillään olleen suojelurakennuksen asuinkäyttöä ja sitä, että puistosta ei muodosteta rakennukselle tonttia. Katajanokkaseura ei näe estettä Helsingin kaupungin kiinteistöviraston tilakeskuksen hakemalle poikkeamisluvalle. Rakennukselle hakemuksessa osoitettu määräala supistaa kuitenkin puiston alaa tarpeettoman paljon.

Katajanokkaseura edellyttää, että asuinkäyttöön kunnostettavan rakennus ei millään tavoin estä kulkua Linnanpuistossa, niin että rakennuksen ympäri voidaan kulkea, ja että rakennuksen etupihaksi osoitettua, puistosta erotettavaa määräalaa pienennetään esitetystä tai etupiha poistetaan määräalasta kokonaan. Katajanokkaseura edellyttää myös, että vuokrattavalle rakennuksen määräalalle ei tule autopaikkoja, vaan että ne osoitetaan esimerkiksi suunnitteilla olevaan, tulevaan maanalaiseen pysäköintilaitokseen.

Esitys Katajanokanrannan uusista suojateistä

Liikenneinsinööri Juha Väisänen

Kaupunkiympäristön toimiala/ Liikenne ja katusuunnittelu

Esitys Katajanokanrannan uusista suojateistä

Katajanokanrannan ylitse johtavia suojateitä ei ole tällä hetkellä asukkaiden turvallisuuden kannalta riittävästi ja osa olemassa olevista ei sijaitse tarkoituksenmukaisilla paikoilla.

Linnankadun ja Puolipäivänkadun kohdalla Katajanokanrannan ylitse ovat suojatiet näiden poikkikatujen länsipuolen jalkakäytävien jatkeena. Amiraalinkadun kohdalla Katajanokanrannalla on liikenteen hidaste ja se on samalla myös suojatie.  Siitä eteenpäin Matruusinkadun ja Merisotilaankadun kohdalla ei ole suojatietä Katajanokanrannan ylitse. Amiraalinkadun jälkeen Katajanokanrannan päähän ulottuvalla tieosuudella on 2 suojatietä, mutta ne eivät sijaitse poikkikatujen kohdalla. Tämä johtaa siihen, että asukkaat ylittävät Katajanokanrannan näiden poikkikatujen kohdalla ilman suojatietä ja tämä tilanne on asukkaiden kannalta turvaton, erityisesti pienille lapsille ja hitaammin liikkuville. Kulku asuinalueelta suosittuun Matruusinpuistoon kulkee Katajanokanrannan ylitse juuri näiden kahden poikkikadun kohdalla.

Esitämme, että Matruusinkadun ja Merisotilaankadun länsipuolen jalkakäytävien jatkeeksi tehdään suojatiet ja toinen suojatie voisi olla samalla myös liikenteen hidaste kuten Amiraalinkadun kohdalla. Katajanokanrannalla autojen nopeudet nousevat välillä vaarallisen koviksi, hidaste hillitsisi ylinopeuksia.

Katajanokanranta päättyy Merikasarminkadun risteykseen ja tällä kohdalla ei ole myöskään suojatietä. Suojatie on erityisen tarpeellinen, koska tällä kohdalla ylitetään rantaväylä, kun mennään juuri avatulle tekonurmijalkapallokentälle. Samassa kohdassa tulisi myös selkeyttää jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden kulkuväylät, pyöräilijöiden tulee tässä kohdin siirtyä ajamaan ajoväylälle, kun Laivastopuiston pyöräilyllekin tarkoitetut väylät loppuvat.

Tulemme mielellämme mukaan, jos esitystämme halutaan konkretisoida liikennesuunnittelijan ja Katajanokkaseuran edustajien yhteisellä käynnillä paikan päällä.

Helsingissä 5.10.2020

Katajanokkaseura ry

HS:lle ns. merikadettikoulun suojelukysymyksestä

Katajanokkaseuran toimintaa Merikadettikoulun suojelukysymyksessä käsiteltiin Helsingin Sanomien ”Kaupungin laita” osastossa 5.1.2005 Antti Mannisen artikkelissa. Seura halusi oikaista artikkelissa esiintyneitä Katajanokkaseuraa koskevia virheitä oheisella vastineella.

 

KATAJANOKKASEURA EI RIITELE EIKÄ EHDOTA RAKENTAMISTA NAAPURIN TONTILLE

Merikadettikoulun suojelukysymys on kirvoittanut Antti Mannisen kynästä kirjoituksen (Kaupungin laita HS 5.1.), joka kaipaa muutamia kommentteja. Katajanokkaseura ry:n sääntöjen mukaisena tarkoituksena on toimia mm. viihtyisyyden lisäämiseksi Katajanokan alueellista omaleimaisuutta ja erityispiirteitä kunnioittaen. Merikadettikoulun suojelukysymykseen ei liity mitään riitaa, vaan Katajanokkaseura on hakenut Merikadettikoulun suojelua rakennussuojelulain nojalla, ja sitten valittanut niistä viranomaispäätöksistä, joiden perustelut seuran mielestä eivät ole olleet riittäviä. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa pysyi voimassa ympäristöministeriön päätös, jonka sanamuoto on seuraava: ”Koska Linnankuja 3:ssa sijaitsevan rakennuksen säilyminen ja suojelu voidaan selvittää maankäyttö- ja rakennuslain nojalla asemakaavalla, kohteen suojelemiseen rakennussuojelulain nojalla ei ole perusteita.”

Koska Katajanokkaseuran tekemä suojeluesitys on hylätty sillä perusteella, että rakennuksen säilyminen on mahdollista selvittää maankäyttö- ja rakennuslain nojalla, on seuran mielestä loogista nyt odottaa asian selvittämistä asemakaavan avulla.

Katajanokkaseuran tekemien valitusten perusteena on ollut pohjimmiltaan se, että missään päätöksessä ei ole esitetty perusteluna, ettei rakennuksen historiallinen arvo edellyttäisi suojelua. Asiantuntijatahot Kaupunginmuseosta lähtien ovat lausunnoissaan edellyttäneet rakennuksen suojelua. Helsingin kaupungin, Uudenmaan ympäristökeskuksen, ympäristöministeriön ja Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksissä viitataan rakennuksen suojeluun, jonka tulisi kuitenkin tapahtua juuri sen lain nojalla, joka ei kuulu ko. päättävän instanssin toimivaltaan.

Katajanokkaseuran käsityksen mukaan suojelupäätös voisi johtaa tietyin edellytyksin siihen, että tontin omistaja on oikeutettu korvauksiin joko kaupungilta tai valtiolta, riippuen siitä, onko suojelupäätös tehty rakennussuojelulain vai maankäyttö- ja rakennuslain perusteella. Päätösten perusteluna näyttää olleen lakisääteisten perusteluiden ohella taloudellinen tarkoituksenmukaisuus.

Jotta Merikadettikoulu voitaisiin suojella siten kuin kaikissa tehdyissä päätöksissä on pohjimmiltaan edellytetty, on Katajanokkaseura halunnut etsiä tontin maankäytölle sellaisia myönteisiä ratkaisuja, joissa tontin omistaja voisi hyödyntää nykyisen asemakaavan mukaisen rakennusoikeuden täysimääräisesti ja samalla säilyttää Merikadettikoulun. Tällaisessa suojelutilanteessa tontin omistajalle ei aiheudu suojelusta sellaista haittaa, joka voisi johtaa korvauksien maksamiseen.

Katajanokkaseura on pyrkimyksiään havainnollistaakseen teettänyt arkkitehdilla kolme erilaista suunnitelmaa, jossa uudisrakentaminen on sovitettu samalle tontille Merikadettikoulun viereen. Toisin kuin Antti Manninen kirjoituksessaan väittää, suunnitelmissa ei ole ajateltu rakentamista naapurin tontille. Manninen on aivan oikeassa kuvaillesaan rakennuspaikkaa väljäksi – Merikadettikoulun purkaminen on täysin tarpeetonta, koska kaavassa sen paikalle on osoitettu vain hieman korkeampi uudisrakennuksen siipi. Kun Merikadettikoulu säilytetään, voidaan sen kohdalla käyttämättä jäävä rakennusoikeus vaivattomasti sijoittaa Merikasarminkadun varteen, johon rakennuksen päämassa nykyisen kaavan mukaankin tulisi rakentaa.

Katajanokkaseura ei vastusta uudisrakentamista eikä seura ole valittanut mistään tontin omistajan, rakennusliike Alfred A. Palmbergin toimista. Katajanokkaseura on ainoastaan edistänyt seuran tarkoituksen mukaisesti historiallisen rakennuskannan säilymistä Katajanokalla ja käyttänyt tässä tarkoituksessa laillista valitusoikeuttaan viranomaisten päätöksistä.

Merikadettikoulun suojelupyrkimyksessään Katajanokkaseura ei ole yksin, vaan suuri joukko yksityishenkilöitä kannattaa myös Merikadettikoulun säilymistä. Heistä aktiivisimmat, ”Merikadettikoulun ystävät”, ovat perustaneet Merikadettikoulun nimeä kantavat nettisivut, joilta on nähtävissä suojeluasian vaiheet sekä Katajanokkaseuran teettämä suunnitelma, jossa tontin uudisrakentaminen tähtää myös olemassaolevan rakennuskannan hyödyntämiseen siten, kuin kaavoituslainsäädäntö nykyään edellyttää.

Helander-Pakkala-Sundmanin kaavan mukaisesti rakennettua Katajanokan kärkeä pidetään erinomaisena. Katajanokkaseura pitää Merikadettikoulun tontin osalta vielä onnistuneempana samojen arkkitehtien alkuperäistä, voittanutta kilpailuehdotusta vuodelta 1972, jossa Merikadettikoulu oli säilytetty. Seura ei katso, että Katajanokka kaipaisi vuoden 1977 kaavan pilkuntarkkaa noudattamista, koska myös Katajanokan nykyisin suojeltu vankila pitäisi tuon kaavan mukaan purkaa maan tasalle. Mannisen väite siitä, että Helander-Pakkala-Sundmanin kaava säilytti lähes kaikki alueen vanhat rakennukset ei pidä paikkaansa; kokonaisuutena ei voida myöskään sanoa, että kaavan toteuttaminen olisi jäänyt keskeneräiseksi. Kaava on toteutunut niiltä osin kuin se ajan mittaan on katsottu tarkoituksenmukaiseksi, ja vanhentuneilta osiltaan kaavaa on tähänkin mennessä muutettu ja uudistettu.

Asemakaavan vaatimukset muuttuvat, eikä kaupungin rakentaminen koskaan lopu. Katajanokkaseuran tehtävä tässä prosessissa on tuoda esille asukkaiden omia näkemyksiä ja pyrkiä kykyjensä mukaan ohjaamaan uudisrakentamista siten, että se ottaa huomioon myös ne historialliset arvot, joihin Katajanokan viehätys ja vetovoima perustuu. Katajanokkaseura pitää selvänä myös sitä, ettei Merikadettikoulun tontin nimekkäälle arkkitehdille, Jan Söderlundille, tuota vaikeuksia ratkaista uuden ja vanhan yhteensovittamista, kuten hän on tehnyt Koffin korttelissa Hietalahden torin varrella. Asemakaava tulisi muuttaa siten, että perinteitä kunnioittavalle täydennysrakentamiselle avautuisi tällä Katajanokan tontillakin mahdollisuus.

Katajanokkaseura ry

 

Katajanokkaseuran mielipide: Laivastokatu 20 asemakaavan muutos

Katajanokalla osoitteessa Laivastokatu 20 suunnitellaan olemassa olevan rakennuksen käyttötarkoituksen muutosta hallintorakennuksesta asumiseen. Vieressä oleva porttirakennus sekä katu- ja puistoaluetta liitetään muodostuvaan kiinteistöön. Rakennukset suojellaan.

Osallistumis- ja arviointisuunnitelman mukaan tavoitteena on mahdollistaa hallintorakennuksen (1 500 k-m2) muuttaminen asumiskäyttöön ja porttiosuuden säilyttäminen ja liittäminen osaksi muodostuvaa kiinteistöä. Muodostuvan kiinteistön pihapiiri säilytetään avoimena osana laajempaa Merikasarmin alueen puistokokonaisuutta. Ajoyhteys naapurikiinteistön pysäköintialueelle ja puistoalueella olevalle tekniselle rakennukselle säilytetään ja yhteys Linnanpuiston ja Laivastokadun välillä mahdollistetaan.

Kaavoitettava alue on osa valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä ja kuuluu Museoviraston RKY 2009-kohdeluetteloon, Katajanokan vanha osa. Hallintorakennus on suojeltu asetuksella. Alueen valvottu kulkuporttiosuus on poistunut käytöstä 1970-luvun alkupuolella.

Katajanokkaseuran mielestä Laivastokatu 20 asemakaavan muutos ja sen tavoitteet ovat pääosin kannatettavia.

Katajanokkaseura muistuttaa, että kulkuyhteys Laivastokadulta nykyisen parkkialueen läpi Linnanpuiston kautta Vyökadulle tulee ehdottomasti säilyttää ja sen turvallisuuteen tulee kiinnittää parempaa huomiota. Viitesuunnitelman asemapiirrosluonnoksen mukainen autopaikkojen määrä (10 kpl) ja sijoitus sisältää turvallisuusriskejä tehdessään myös yleiselle läpikulku- ja pyöräilyreitille osoitettavasta alueesta erittäin ahtaan, varsinkin Linnanpuiston puoleisella osalla.

Katajanokkaseura muistuttaa lisäksi, että asemaakaavamuutokseen sisältyvä porttirakennus sekä jalkakäytävä ja katuosuus tulee säilyttää julkisina omistusoikeudesta riippumatta.

Asemakaavamääräyksillä tulee varmistaa Linnanpuiston ja Laivastokadun välinen jalankulun ja pyöräilyn yhteys sekä Laivastokadun nykyisen jalkakäytävän ja porttirakennuksen kulkuaukon käyttämisestä edelleen jalankululle osoitettuna alueena. Katajanokkaseura ilmaisee myös huolensa porttirakennuksen/varaston myymisen Laivastokatu 20:lle vaikutuksesta kulttuuriravintola Wellamon toimintaedellytyksiin.

Katajanokkaseura ry. – Skatuddssällskapet rf.

Tuula Palaste                                           Martin Bunders

Puheenjohtaja                                          Sihteeri

 

Silta ja tunneli Katajanokalta Laajasaloon

Katajanokkaseura on toimittanut 7.2.2007 kaupunkisuunnitteluviraston kirjaamoon mielipiteen Katajanokan ja Laajasalon välille suunnitellusta sillasta ja tunnelista:

Katajanokkaseura ry esittää seuraavia näkökohtia Katajanokan ja Laajasalon välille kaavaillusta joukkoliikenneyhteydestä.  

 

Silta- ja tunnelisuunnitelma tarjoaa uusia yhteyksiä Katajanokalle ja Katajanokalta. Suunnitelmaan sisältyy kuitenkin ongelmia ja ympäristöhaittoja.

 

Katajanokan – Hylkysaaren silta ja raitiolinja vähentävät Katajanokalta puistoa ja kadunvarren autopaikkoja. Läppäsilta raskaine rakenteineen sulkee eräitä pitkiä historiallisia merimaisemia. Katajanokan – Hylkysaaren silta, avattavakin, asettaa hyvin suuren joukon vene- ja laivaliikennettä, esim. Rajavartioston ulkovartiolaivat ja Halkolaiturin jaalat, vaikeaan asemaan. Pienvenereitti Hylkysaaren ja Korkeasaaren välistä kääntösilta-väylää vaikuttaa myös ahtaalta kesän alusruuhkassa. Katajanokkaseura on myös huolissaan jäänmurtajien pysymisestä Helsingin nähtävyytenä, mitä hankaloituva kulku läppäsillan kautta ei ainakaan edistä.

 

Tunnelijalankulku ja pyöräily pitkällä tunneliosuudella vaikuttavat käyttäjän kannalta epärealistiselta.

 

Katajanokkaseuran mielestä monia haittapuolia ja epävarmuustekijöitä sisältävän silta- ja tunnelisuunnitelman sijasta tulisi vakavasti kehittää veneliikenteeseen perustuvaa vaihtoehtoa. Vesiliikenneyhteys on imagoltaan raitioliikenteeseen verrattava attraktio uusille ja vanhoillekin asuntoalueille. Matka-ajassa säästyvät minuutit eivät ole ainoa liikenteen laadun kriteeri.

 

Helsingissä 7.2.2007

 

Katajanokkaseura ry – Skatuddssällskapet rf

Muistutus koskien Katajanokan Ankkurikadun ym. katusuunnitelmaehdotusta

Muistutus koskien Katajanokan Ankkurikadun ym. katusuunnitelmaehdotusta

Helsingin kaupunki, kaupunkiympäristölautakunta

Katajanokkaseuran aiemmin esittämään kannanottoon viitaten toteamme, että seura on edelleen huolestunut satamaliikenteen haitallisista vaikutuksista turvallisuuteen, sujuvuuteen ja ympäristö–häiriöihin. Uudisrakennushankkeeseen kytkeytyvien ympäristörakenteiden osalta – erityisesti Satamakadun jatkeessa – toteamme tyydytyksellä, että ne on tarkoitettu väliaikaisiksi ja että tulevaisuudessa alue kunnostetaan kokonaisvaltaisen suunnitelman pohjalta. Tämä kuitenkin tarkoittaa, että pysyvät toimenpiteet kuten puiden istuttaminen tai tukimuurien rakentaminen eivät ole tarkoituksenmukaisia. 

Seura kiinnittää kuitenkin huomioon yhteen, pysyväksi tarkoitettuun yksityiskohtaan eli pyörä- ja jalankulkuväylien risteämiseen Katajanokanlaiturin ja Satamakadun risteyksessä. Siinä on suojatie osoitettu itä–länsisuuntaisen jalankulun kannalta erittäin hankalaan ja epärealistiseen kohtaan. Suojatiemerkintä tulisi osoittaa palvelemaan kumpaakin jalankulkusuuntaa. Tämä on hyvin ajankohtainen kysymys, kun kantakaupungissa järjestellään jalankulun ja polkupyöräilyn välisiä kohtaamispaikkoja, mutta monessa paikassa on toteutettu puutteellisia ja vaarallisia ratkaisuja (esimerkkinä vaikkapa Musiikkitalon–Oodin–Sanomatalon–Kiasman välisellä alueella). 

Edellä käsitellyt asiat on havainnollistettu oheisessa piirroksessa. 

Katajanokalla 31.1.2024

Katajanokkaseura ry

Nuorisolautakunnalle

Helsingin kaupungin nuorisolautakunnalle

Viite: ALUEELLISEN NUORISOTYÖN TOIMINTA- JA TILASTRATEGIAN TOIMENPIDESUUNNITELMA, nuorisolautakunta 20.11.2008

Katajanokkaseura on huolestunut Nuorisoasiainkeskuksen alueellisten palvelujen osaston osastopäällikön esityksestä Merikasarmin nuorisotalon lakkauttamisesta, vaikka ymmärtääkin kaupungin sinänsä oikeutetut säästämistavoitteet.

Seuran johtokunnassa on etsitty positiivista ratkaisua, joka tekisi mahdolliseksi nuorisotalotoiminnan säilyttämisen, mutta säästäisi myös nuorisoasiainkeskuksen käytettävissä olevia varoja.

Nykyisen toimipaikan vuokrakuluja voidaan vähentää kumppanuuksien avulla. Ratkaisu voisi löytyä talon kehittämisessä nykyistä enemmän monitoimitalon suuntaan, ja talon ylläpitämisestä aiheutuvien kustannusten jakamisesta useamman hallintokunnan kesken.

Katajanokalta puuttuu asukastalo, joka olisi kaupunginosassamme toimivien lukuisten asukasyhteisöjen käytettävissä kokous-ja muissa tilatarpeissa; Katajanokkaseura, joka on Helsingin vanhimpia kaupunginosayhdistyksiä, tarvitsisi itse viimeinkin pysyvän toimitilan, jollaisia kaupunki on järjestänyt monessa muussa kaupunginosassa.

Nuorisotalon yhteiskäyttösuunnitelmien kehittäminen on päässyt alkamaan vasta äskettäin, kun tieto nuorisotalon lopettamisuhasta on tullut seuran tietoon. Kaupungin kanssa on pitkään neuvoteltu Katajanokan entisen vankilan alueella olevan autiotalon kunnostamisesta siten, että siitä tarjoutuisi tilaa myös asukkaiden käyttöön. Suunnitelma ei ole edistynyt, mutta tilantarve on akuutti.

Asukastoimintojen vieminen Merikasarmin nuorisotaloon olisi käyttökelpoinen mahdollisuus saada asukastoimintoihin tarvittavaa tilaa ja säilyttää samallakaupunginosassa hyvin tarpeelliset nuorisotilat.

Nyt tarvitaan aikaa kaupungin eri hallintokuntien toimintojen yhteiskäytön suunnitteluun. Liian hätäisesti ei pidä lopettaa tarpeellisena pitämäämme kaupungin nuorisotoimintaa kaupunginosastamme.

Helsingissä 18. marraskuuta 2008

Katajanokkaseura ry

 

Katajanokkaseura ry:n vastine Katajanokan vanhoja tiiliraunioita koskevasta rakennussuojeluesityksestä annettujen lausuntojen johdosta.

PL 35, 00023 Valtioneuvosto, kirjaamo@ym.fi

Diaarinumero VN/5207/2019                                                

Katajanokkaseura on lähtenyt esittämään Merikasarminpuiston vanhojen tiiliraunioiden suojelua yleisiin valtakunnallisiin suojelusäännöksiin vedoten, koska seuran näkemyksiä ja paikallistuntemusta ei ole koettu otettavan puiston kohennussuunnitelmaa laadittaessa riittävän vakavasti.

Katajanokkaseuran mielestä suojelutavoitteita ei ole pyritty ottamaan riittävästi huomioon puiston peruskorjauksen suunnittelun yhteydessä, ja pitää lausumaa, tai että ”tiilimuuri korjattuna toteuttaa näin ollen voimassa olevan asemakaavan tavoitteita” virheellisenä.

Fragmenteiksi jätetyt rauniot kertovat alueen rakennushistoriasta. Niiden nykyinen muoto ja korkeudet ovat alueen asemakaavan laatineiden arkkitehtien, Wilhelm Helander, Pekka Pakkala ja Mikael Sundmanin, paikan päällä muuriin merkitsemät. Puiston sommitteluelementtinä rauniot ilmaisevat 1970-luvun asemakaava-aineistossa havainnollistettua ideaa sekä viittaavat myös maisemapuistojen historiallisiin ihanteisiin raunioista osana puistoa.

Peruskorjauksen suunnittelussa on ollut lähtökohtana rakenteiden kestävyys ja huoltovapaus. Arviointia tehtäessä käytettävissä ollut selvitysaineisto tiilirakenteista ei ole antanut riittävää kuvaa niiden sään kestävyydestä ja korjattavuudesta. Kaupungin myöhemmin teettämässä Merikasarminpuiston tiilimuurien kuntotutkimuksessa (Contesta Oy 17.12.2019) muurien tekniset kunnostamismahdollisuudet on arvioitu uudelleen. (Liite)

Puistosuunnitelman muurien madaltamisehdotus metriin ei perustu mihinkään normiin eikä ole muutenkaan perusteltavissa. Katajanokkaseura yhtyy Museoviraston näkemykseen, jonka mukaan fragmenteiksi jätetyt rauniot kertovat alueen rakennushistoriasta ja ilmaisevat puiston sommitteluelementteinä 1970-luvun asemakaava-aineistossa havainnollistettua ideaa, sekä viittaavat myös maisemapuistojen historiallisiin ihanteisiin raunioista osana puistoa. Katajanokkaseura on Museoviraston kanssa samaa mieltä, että puistorakenteille asetettujen vaatimusten puitteissa raunioihin kajoamisen tulee olla mahdollisimman vähäistä.

Todettakoon vielä, että asemakaava vuodelta 1977 on toteuttamattomilta osiltaan MRL 60 §:n mukaan selkeästi vanhentunut (yli 13 vuotta) ja sen ajantasaisuus on arvioitava ennen rakennusluvan myöntämistä. Vaikka nyt ei haeta rakennuslupaa, voidaan kiistatta todeta asemakaavan olevan päivittämisen tarpeessa. Tämä on oleellista nyt ajankohtaisen puistoalueen osalta, koska sen toiminnallinen, liikenteellinen ja ympäristöllinen liittyminen koillispuolella sijaitseviin puisto- ja katualueisiin tapahtuu saumattomasti tämän vanhentuneen, hoitamattomaksi joutomaaksi vuosikymmeniksi jätetyn kaava-alueen poikki. Ennen kuin tämä asia on ratkaistu, ei pidä kajota tähän saakka säilyneisiin rakenteisiin. 

Katajanokkaseura katsoo, että Merikasarminpuiston itäosan suunnittelun lähtökohtana tulee olla rauniomuurien säilyttäminen, ja mikäli niitä ei suojella rakennussuojelulailla, niin Helsingin kaupungin tulee käynnistää asemakaavan muutos, jossa säilyttämisen edellytykset selvitetään.

Helsingissä 21. 5.2020

Katajanokkaseura ry.