Kannanotot

Vironniemen terveysasema

Suosituin

Yleiskaava, Katajanokkaseuran muistutus

lentokoneesta p

HELSINGIN KAUPUNKISUUNNITTELULAUTAKUNNALLE

Maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 62 §:n mukaisena osallisena allekirjoittanut kaupunginosayhdistys Katajanokkaseura esittää MRL 65 §:n mukaisen muistutuksen Helsingin yleiskaavaehdotuksesta.
Muistutus koskee Katajanokan kaakkoisen ranta-alueen kantakaupunki C2 kaavamerkintää ja siihen liittyvää kaavaselostuksen osaa ja kantakaupunki-teemakarttaa, joiden mukaan alueelle esitetään lisärakentamista. Kaavaehdotuksessa ei ole huomioitu seuran kaavan luonnosvaiheessa tekemää muutosehdotusta eikä vuorovaikutusraportissa annettu vastine tyydytä seuraa.

Alueella on voimassa sisäasiainministeriön 14.7.1977 vahvistama Katajanokan kärjen asuntoalueen asemakaava (7534) ja ympäristöministeriön 20.11.1986 vahvistama satama-alueen ja Matruusinpuiston asemakaava (9146). Yleiskaavaehdotus sisältää näissä asemakaavoissa osoitettuihin ja toteutettuihin käyttötarkoituksiin muutoksia, jotka edellyttäisivät em. asemakaavojen muuttamista.

1. Muistutuksen kohdealueen suhde laajempiin suunnitelmiin ja tavoitteisiin
Täydennysrakentamisen sijoittaminen ko. rantakaistalle vaikeuttaa muiden yleiskaavaa laajempien tavoitteiden ja suunnitelmien sekä myös yleiskaavalle asetettujen muiden tavoitteiden toteutumista tai on ristiriidassa niiden kanssa.

Suomenlinna Unescon maailmanperintökohde
Katajanokka kuuluu Suomenlinnan maailmanperintökohteen suoja-alueeseen (buffer zone), jolla maiseman pysyvyydelle kohdistuu erityisiä vaatimuksia. Suomen anomuksesta vuonna 1991 Suomenlinna liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon ainutlaatuisena Euroopan linnoitusarkkitehtuurin esimerkkinä.
Suomenlinna ympäristöineen on myös valtakunnallisesti arvokas maisema-alue (valtioneuvoston päätös 5.1.1995).

Katajanokka merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö
Katajanokan vanha osa sisältyy Museoviraston inventointiin valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä (RKY). Inventointi on valtioneuvoston päätöksellä 22.12.2009 otettu maankäyttö- ja rakennuslakiin perustuvien valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkoittamaksi inventoinniksi rakennettuna kulttuuriympäristönä 1.1.2010 alkaen.

Maakuntakaavassa Katajanokka kulttuurihistoriallisesti merkittävä alue
Uudenmaan maakuntakaavassa (vahvistettu 8.11.2006) Katajanokka kokonaisuudessaan on kulttuurihistoriallisesti merkittävä alue. Aluetta koskeva suunnittelumääräys: ”Alueen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa on otettava huomioon kulttuuriympäristön ominaispiirteiden vaaliminen ja turvattava merkittävien maisema- ja kulttuuriarvojen säilyminen. Yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa on arvioitava ja sovitettava yhteen maakuntakaavassa osoitetun käyttötarkoituksen mukainen maankäyttö sekä maisema- ja kulttuuriarvot.”

Helsinkipuisto (kansallinen kaupunkipuisto)
Katajanokan rannat ovat osa kaavailtua Helsinkipuistoa, jonka vuonna 2012 valmistuneessa yleissuunnitelmassa todetaan mm: ”Helsinkipuiston kantakaupungin ja Katajanokan rannoista kehitetään korkeatasoista, toiminnallista julkista ulkotilaa, jossa voi olla tiiviisti yhteydessä veteen. Katajanokan kärjen puisto kunnostetaan korkeatasoiseksi merelliseksi oleskelutilaksi. Katajanokan kärjen puiston rannasta avautuu laaja näkymä Kruunuvuorenselälle ja Kalasataman ja Korkeasaaren suunnalle. Näkymiä puistoa ympäröiviltä kaduilta Kruunuvuorenselälle tulee avata”.

Rantaraitti on kaavaehdotuksessa aivan oikein pantu kiertämään myös Katajanokan rantoja, mutta houkutteleeko täyteen rakennettu ranta käyttämään sitä?

2. Muistutuksen kohdealue Katajanokan osana
Katajanokan kärjen asemakaava-alue arkkitehtonisena kohteena
Arkkitehtien Helander, Pakkala, ja Sundman 1970-luvun alussa voittaman ideakilpailun pohjalta laadittua Katajanokan uuden alueen asemakaavaa on pidetty onnistuneena nimenomaan siksi, että se otti huomioon merellisen maiseman. Ideakilpailulla saadun tuloksen ansiot mitätöitäisiin merimaiseman eteen kaavaillulla täydennysrakentamisella.

Liikenne Katajanokalla
Katajanokka sijaitsee liikennekapeikon takana. Jo nykyisillä väestömäärillä (n. 4500) pääsy saarelle ja saarelta ruuhkautuu ajoittain pahasti. Katajanokan vanhan puolen täydennysrakennussuunnitelmat (Kesko ja Kirkkohallitus) merkitsevät jo väestömäärän ja liikenteen lisääntymistä. Yleiskaavan lisärakentaminen merkitsisi noin 40 %:n väestön lisäystä ja ajoneuvomäärän kasvamista noin 3000:een.
Mikäli sataman vuoro- ja risteilyliikenne nykyisestä (päivittäin noin 8000 matkustajaa ja 1000 ajoneuvoa) lisääntyy, kuten Helsingin Satama Oy:n kehityssuunnitelmien mukaan näyttäisi tapahtuvan, heikkenee liikenteen toimivuus lisärakentamisesta riippumatta entisestään.
Väestömäärän kasvattamista Katajanokan kaltaisen liikennekapeikon takana tulee arvioida kriittisesti myös poikkeusolosuhteisiin varautumisen kannalta. Seuran esittämä maanalainen huoltotunneli satamaliikennettä varten parantaisi oleellisesti tilannetta.

Puistot ja lähivirkistysalueet Katajanokalla
Matruusinpuisto on Katajanokan merenpuoleisen osan ainoa varsinainen oleskelupuistikko. Muut rantaa kiertävät puistoalueet on varattu sinänsä tarpeellisina palloiluun, leikkipuistoksi ja koirapuistoksi. Ei ole uskottava se suunnittelijan esittämä perustelu, että samanaikaisesti täydennysrakentamisen kanssa pystyttäisiin lähivirkistysaluetta kehittämään. Havainnepiirroksissa esitetty kapea viherkaista ei korvaa oleskelu- ja tapahtumapuistoja. Myös Katajanokan luonnon eläinten elinmahdollisuuksia rakentamisella oleellisesti heikennettäisiin.

Katajanokalla on jo nyt puistoja eteläisen suurpiirin keskiarvoa (17,9 m²/asukas) vähemmän. Yleiskaavaehdotuksen toteutuminen huonontaisi tilannetta entisestään (noin 10 m²/asukas).

Koko Katajanokanranta, Matruusinpuisto ja siihen tulevaisuudessa liitettävät rantapuistot, pitää yleiskaavassa osoittaa Ullanlinnan erittäin suositun Meripuiston rinnalla kantakaupungin ainutlaatuisen, yhteisen merenrannan ja Suomenlinnan maiseman kaupunkipuistoksi, jota kehitetään kaikille kaupunkilaisille avoimena maisema- ja käyttöpuistona ja Helsingin merellisenä käyntikorttina. Yleiskaavan asukasluku- ja tiivistämistavoite korostaa tarvetta säilyttää kaupunkirakenteessa Helsingin keskeiset erityispiirteet ja arvot, ainutlaatuiset ranta-alueet ja puistot. 

Nykyinen Matruusinpuisto jo toimii ja sitä voidaan kehittää kasvavan risteilijäliikenteen naapurina ja Helsingin käyntikorttina.

Palvelut Katajanokalla
Mahdollisena hyötynä täydennysrakentamisesta ja sen seurauksena väkimäärän kasvusta pidetään palvelujen parantumista.
Näin uskottiin ja tapahtuikin uutta aluetta rakennettaessa 1980-luvulla. Kauppoja ja ravintoloita ilmestyi ja koulu- ja päiväkotipalvelut paranivat. Syntyneet kaupalliset palvelut eivät kuitenkaan kannattaneet, sillä niistä ei ole paljonkaan jäljellä. Keskustan monipuolinen ja helposti saavutettava tarjonta on syy kaupallisten palvelujen menestymättömyyteen – ei niinkään väestöpohja.

Arvioita toteuttamisen edellytyksistä
Muistutusalue on merestä täytettyä aluetta. Täyttöä aikanaan teollisuusalueelle tehtäessä ei ole huomioitu sitä, että alue tulisi asuntorakennuskäyttöön. Rakentaminen tulisi olemaan erittäin haasteellista ja kallista. Lisäksi rantamaisemaa tulisi mahdollisesti pilaamaan vuosiksi painomaavallit tai mittava maamassojen siirto.

3. Kaavan vaikutusten arviointi
Kun kaavoitustyössä tavoitteeksi on asetettu huomattava täydennysrakentaminen valmiiseen ja vakiintuneeseen kaupunkirakenteeseen, olisi kohteiden valinnan tullut perustua kohteiden vertailutarkasteluun ja vaikutukset arvioida kunkin kohteen lähiympäristön kannalta. Tällainen menettely olisi jotenkin turvannut eri kaupunginosien ja kaupunkilaisten tasapuolisen kohtelun.

4. Yhteenveto
Muistutuksella pyritään tuomaan päätöksentekijöille esiin muistutusalueen täydennysrakentamiseen liittyvät ongelmat ja ristiriidat valtakunnallisiin, maakunnallisiin ja Helsingin kaupungin omiinkin tavoitteisiin nähden.

Muistutusalue sijoittuu sekä matkailullisesti että Helsingin merellisen imagon kannalta kriittiseen paikkaan. Noin puolen kilometrin säteen sisällä on sekä Suomenlinna että Helsingin kaupunkirannat Katajanokalta Kauppatorin rantaan ja edelleen Kaivopuiston rantaan. Tämän puolen kilometrin säteen keskellä ovat lisäksi lailla rauhoitetut lintuluodot.

5. Esitys
Katajanokkalaisia edustavana kaupunginosayhdistyksenä Katajanokkaseura esittää yleiskaavaehdotuksen muuttamista siten, että Katajanokan kaakkoisrannan nykyinen ja voimassa olevien asemakaavojen mukainen maankäyttö vahvistetaan myös tulevassa yleiskaavassa ja että satamaliikennettä varten tehdään varaus maanalaisesta huoltotunnelista.

Tällöin kaavakartassa kantakaupunki-merkintä muutetaan asemakaavan alueita vastaten satamatoimintojen alueeksi ja puisto- ja lähivirkistysalueeksi. Vastaavat muutokset tehdään myös kaavaselostukseen ja kantakaupungin teemakarttaan.

Seura pyytää kaupungin kantaa tähän muistutukseen kirjallisena alla olevaan sähköpostiosoitteeseen.

Helsingissä 29.1.2016

Katajanokkaseuran mielipide polkupyöräpaikoista

Katajanokkalaisia on ihmetyttänyt polkupyörätelineiden asentamista varsin tiheästi eri puolille ns. vanhaa Katajanokkaa. Pyöräpaikkojen järjestäminen on toki nykyisten liikennevisioiden mukaista, mutta niiden määrä ja sijainti ei tunnu vastaavan tarvetta. Asukkaat säilyttävät pyöriään pihoissaan tai kellareissa ja paikat palvelevat satunnaisia vierailijoita. Kaduilla tai katuosuuksilla, joille niitä on nyt pystytetty, ei ole juuri kivijalkapalveluja. Pyöräparkkien sijainti suhteessa esim. porttikäytäviin ja suojateiden suhteen tuntuu monessa paikassa vievän turhan monta asukaspysäköintipaikkaa, joista on muutenkin kova pula. Pyöräparkeissa näyttää olevan merkittävä määrä sähköpotkulautoja säilytettyinä – se voi olla osaratkaisu asukkaita vaivaavaan ongelmaan, mutta on tuskin alkuperäisen tarkoituksen mukaista. 

Katajanokkaseura on pahoillaan siitä, että pyörätelineiden määrästä, sijoittelusta ja estetiikasta ei keskusteltu tai edes tiedotettu etukäteen. Asukkailla ja kiinteistönhaltijoilla on kuitenkin kattavin paikallistieto alueen olosuhteista ja tarpeista.

Katajanokkaseuran puolesta Helsingissä 4.11.2021

Liikennesuunnittelupäällikkö Reetta Putkonen vastasi Katajanokkaseuran mielipiteeseen seuraavaa:

”Pahoittelemme, ettei pyöräpysäköinnin toteutuksesta ole käyty riittävää vuoropuhelua asukkaiden kanssa ennen niiden rakentamista. Tulemme kehittämään pyöräpysäköinnin suunnitteluvaiheen aikaista vuorovaikutusta sekä parantamaan tiedotusta pyöräpysäköinnin toteutuksesta.

Pyöräpysäköintiä toteutetaan katualueille ja ensisijaisesti pyritään löytämään kohteita, jotka eivät ole muussa käytössä. Vastaavanlaista pyöräpysäköintiä on toteutettu aikaisempina vuosina mm. Töölöön, Kamppiin ja Kallioon.

Pyöräpysäköinnin suunnittelu nojautuu Helsingin kaupungin pyöräpysäköinnin suunnitteluohjeeseen sekä pyöräpysäköinnin yleissuunnitelma ja toteutusohjelmaan vuosille 2021-2025. Asukasvuorovaikutusta on toteutettu esimerkiksi vuonna 2017 asukaskyselyllä, jossa kaupunkilaiset saivat laittaa omia ehdotuksia pyöräpysäköintipaikoista. Pyöräpysäköinnin laadun ja määrän nostamisella on tutkimusten mukaan vaikutusta siihen, että helsinkiläiset pyöräilisivät enemmän. Helsinkiläiset vastasivat pyöräilybarometrissa vuosina 2017 ja 2019, että he pyöräilisivät enemmän, jos pyörien pysäköintipaikat ja alueet olisivat paremmin turvattuja ilkivallalta ja varkauksilta.

Saamiemme palautteiden johdosta, olemme arvioineet uudelleen uusien pyörätelineiden sijainteja Pormestarinrinne 2 ja Satamakatu 5 edustalla. Pormestarinrinne 2 edustalla pyörätelineitä ei tulla poistamaan tai siirtämään, koska rakennettu vaihtoehto on todettu saavutettavuuden vuoksi parhaimmaksi ratkaisuksi tällä alueella. Satamakatu 5 edustalla olevat pyörätelineet voidaan sijoittaa Tove Janssonin puistoon kesän 2022 aikana. Tove Janssonin puiston viereen toteutetaan pyöräpysäköintipaikkoja, jotka täyttävät alueen pyöräpysäköintitarpeen ja tämän vuoksi Satamakatu 5 edustalla olevat pyörätelineet voidaan poistaa.”

Katajanokkaseuran muistutus 28.8.2018: Merikasarminpuiston suunnitelmaehdotus

Merikasarminpuiston suunnitelmaehdotus,
Katajanokkaseura ry:n muistutus 28.8.2018
Katajanokkaseura on antanut 9.5.2018 ja 20.6.2018 suunnittelijoille palautteen puistosuunnitelmaluonnoksesta. Seura on pettynyt, että palautteella ei ole ollut vaikutusta asian jatkokäsittelyssä. Palautteessa esitetyin ja jäljempänä täydennetyin perustein Katajanokkaseura katsoo, että suunnitelmaa ei tule hyväksyä, vaan sen sijaan tulee käynnistää asemakaavamuutos, jossa itäisen osan historialliset tiilirauniot merkitään s-merkinnällä. Tällöin seuran näkemyksen mukaan suunnitelman sisältämiin puistoa parantaviin toimiin riittää normaali ylläpitokunnostus.
Katajanokkaseura haluaa säilyttää historialliset kerrostumat aikanaan asemakaavasuunnittelu- kilpailun voittaneiden arkkitehtien idean mukaisesti, eikä ymmärrä suunnitelmaselostuksen mainintaa huonokuntoisuudesta, kun kaupungin tilaaman tutkimusraportin yhteenvedon (Labroc tutkimusraportti 62308/OH 5.12.2017, sivu 2) mukaan rakenneosien kunto on joko hyvä tai tyydyttävä.
Nähtävillä olevan suunnitelman toteuttaminen olisi resurssien tuhlausta ja tuhoaisi Merikasarminpuiston historialliset ominaispiirteet.
Merikasarminpuistosta on purettu pannuhuone ja Merisotilaantorilta on poistettu suihkulähde, ja nyt haluttaisiin typistää tiilirauniot – kaikki toimenpiteitä, jotka vievät ympäristöä kauemmas alkuperäisestä asemakaavan tavoitteesta ja hyväksi koetusta ympäristöstä. Toimenpiteitä tehdään ikään kuin vähäisinä hoitotoimenpiteinä, ilman asianmukaista asemakaavallista tarkastelua, jossa mm. suojeluarvot otettaisiin huomioon. Liitekuvassa näkyy hyvin, miten muureja on käytetty tilaa rajaavina elementteinä – puiston luonne muuttuu kokonaan, jos muurit madalletaan pensastasolle metriin.
Katajanokan ja Kruununhaan aluesuunnitelman 2013-2022 mukaisten viheralueiden parannusten priorisoinnissa ja resurssien käytössä tulee toimia alueen asukkaiden toiveiden ja tarpeiden mukaisesti:
● Puistojen kunnostustyöt tulee aloittaa kärjen pallokentästä, joka myös sisältyy aluesuunnitelman peruskorjattaviin kohteisiin. Kaupunki vuokrasi pallokentän englantilaiseen hevosturnaustapahtumaan heinäkuussa 1989, josta lähtien kenttä on ollut pelikelvoton ”perunapelto”.
● Suosittuun Matruusinpuistoon asukkaat toivovat samanlaisia nykyaikaisia kuntoiluvälineitä, joita on jo useassa muussa kaupunginosassa.
● Lasten leikkipuistot, Laivapuiston ns. Rantapuisto ja Uspenskin katedraalin alapuolella oleva ns. Kirkkopuisto, vaativat molemmat kiireellistä peruskorjausta. Kentät eivät täytä nykyisiä turvallisuusmääräyksiä. Hiekkalaatikoissa ei ole hiekkaa ja kaikki leikkitelineet sekä -välineet ovat vanhoja ja rikkinäisiä. Rantapuisto on päivittäin myös usean päiväkodin käytössä. Kirkkopuisto puolestaan sijoittuu Tove Janssonin puistoon ja se tulisi kalustaa Muumi-aiheisin kalustein.
● Tove Janssonin puisto kiinnostaa matkailijoita ja sen kunnostaminen olisi koko kaupungin etu.
Merikasarminpuiston itäinen osa ns. rauniopuisto on toimiva nykytilassaankin, sen historiallisia perusominaisuuksia ei tule tuhota peruskorjauksella. Normaali ylläpitokunnostus riittää. Puiston asfalttipinnalla pelataan mm. mölkkyä ja isommassa hiekkakaukalossa petankkia. Rauniomuurit luovat suojaa ja luonnetta puistoon. Historiallisesti merkittävien muurien suojassa ollaan usein piknikillä. Mm. koulun liikuntakerho käyttää rauniomuureja parkour-harjoitteluun. ”Ruusutarhan” erilaiset ruusut kiinnostavat monia. Toivottu lisä olisi terassikahvila 1980-luvulla puretun pienen pannuhuoneen 50 neliömetrin rakennusalalle. Kahvilalla on jo nimi ”Pieni Pannuhuone” ja sen seinät sopisivat hyvin alueen mielenkiintoisen historian esittelyyn. (Kuvia toukokuisesta pop up terassikahvilasta Merikasarminpuistossa)
Katajanokalla 28.8.2018
Katajanokkaseura ry.
Tuula Palaste, puheenjohtaja    Sirpa Pääsky, varapuheenjohtaja

Seuran kommentti raitiolinjasuunnitelmiin

1920 -luku . Rahastajia ja raitiovaununkuljettajia sekä raitiovaunu numero 4 Töölön raitiovaunuhalleilla. Joukossa Ruth Saario.

Ratikkalinjastovaihtoehdot

Katajanokkaseura haluaa esittää HSL:n kaupunki- ja pikaraitioliikenteen linjastosuunnitelman alustavista linjastoluonnoksista seuraavaa:

Katajanokka on Helsingin ainoita kaupunginosia, joiden joukkoliikenne on pelkästään raitiovaunujen varassa. Suhde ratikkaan on lähtökohtaisesti hyvin myönteinen, mutta ratikkarata on myös häiriöille altis. Yllättävien mutta varsin yleisten liikennehäiriöiden osalta monet tapahtumat esimerkiksi Senaatintorilla, Aleksilla tai Eduskuntatalon edessä viivästyttävät tai keskeyttävät liikennöinnin – ilman, että siitä voidaan tiedottaa pysäkeillä odottaville. Näin ollen on toivottavaa, että Katajanokalle liikennöisi jatkuvasti kaksi linjaa, eri reittejä pitkin. Nykyinen linja 5 ei käytännössä juuri pysty palvelemaan katajanokkalaisia. Katajanokanlaiturin varrelle suunnitellut toiminnot perustelevat liikennöinnin mittavaa lisäämistä.

Esitetyistä linjastovaihtoehdoista vaihtoehto B linjat kulkevat pääosin eri reittejä ja peittävät yhdessä hyvin koko kantakaupungin sen pohjoisia osia myöten ja tarjoaa suoran yhteyden esimerkiksi Rautatieasemalle. Linja 10 on selkeä ja nopea kulkien nykyisen nelosen tapaan Aleksia ja Mannerheimintietä pitkin Töölön tullille (josta voi jatkaa joko Pikku-Huopalahteen tai Munkkiniemeen. Linja 5 kiemurtelee hitaammin, mutta uusia, tärkeitä kytkentöjä ovat Kruununhaka, Yliopiston metroasema, Rautatieasema ja Kamppi sekä Etu-Töölön, Kallion, Vallilan ja Käpylän alueet.   

Vaihtoehdossa A molemmat linjat kulkevat samaa reittiä Runeberginkadun kautta Töölön torille, josta linja jatkaa Käpylään ja linja 5 Pasilaan. Kantakaupungin pohjoisosiin ja Pasilaan saadaan suorat, mutta hyvin hitaat yhteydet, kun taas Mannerheimintien varsi ja Kruununhaka-Hakaniemen seutu jäävät lähes kokonaan ja ratikan palvelualueen ulkopuolelle. Yhteisellä runkolinjalla vuoroväli muodostuu hyvinkin lyhyeksi, mutta reitti on liikennehäiriöille hyvin altis.

Yhteenvedonomaisesti seura katsoo, että vaihtoehto A on asukkaiden ja muiden toimijoiden kannalta nykyistä linjatarjontaa selvästi huonompi ja vaihtoehto B taas nykyistä selvästi parempi.

Katajanokkaseuran ja Kruunuhaan asukasyhdistyksen mielipide lumenkaadosta

Hernesaaren lumenkaatopaikkaa koskeva kannanotto

Pidämme kaikkia Itämeren ja Helsingin rantavesien puhdistamista ja muuta ympäristöllistä suojelua tärkeänä ja välttämättömänä. Siinä työssä hulevesien hallinta on keskeinen osatehtävä ja lumien käsittely on taas osa sitä. Ympäristöministeriön julkaisussa 2020:25 ’Selvitys lumen mereen kaatamisen kieltämisestä’ käsitellään aihetta varsin kattavasti nykytilannetta ja sen ympäristövaikutuksia sekä lumen käsittelyn vaihtoehtoja. Johtopäätöksenä todetaan mm. seuraavaa:

”Lumen mereen sijoittamisen merkittävimpien ympäristövaikutusten todettiin liittyvän roskaantumiseen ja negatiivisiin imagokysymyksiin. Lumen haitallisista tai rehevöittävistä aineista ei todettu pitoisuuden pienuuden vuoksi aiheutuvan merkittävää riskiä meriympäristölle. Lumen mereen sijoittamisen kieltäminen tai ympäristölupa- ja seurantavelvollisuuden asettaminen … vaikuttavat ylimitoitetuilta [toimenpiteiltä]”.

Niin kauan kuin Hernesaaren lumenkaatopaikka on toiminnassa, huolehditaan puhdistustoimenpiteistä kaikin keinoin ja samalla kehitetään vaihtoehtoisia, ympäristön kannalta parempia lumenkäsittelyratkaisuja.

Innovaatioiden kehittäminen ja testaus eivät voi olla perustelu lumen mereen kippaamisen jatkamiseen, vaan se tulee lopettaa vitkuttelematta. Kaupunginvaltuusto 25.9.2019 edellytti, että selvitetään mahdollisuudet seurata Tukholman, Oslon ja Pietarin esimerkkiä ja lopettaa lumen kaato mereen viimeistään 2021 talvella.

Kantakaupungin alueelle on tärkeää löytää uusia lumenvastaanottopaikkoja kuorma-autoliikenteen vähentämiseksi. Hernesaari on eteläisen suurpiirin ainoa lumenvastaanottopaikka. Sen lakkauttaminen merkitsisi eteläisen Helsingin lumien kuljettamista pääosin Pohjoisrannan kautta lähimmille lumenvastaanottopaikoille Kyläsaareen, Viikkiin tai Herttoniemeen. Hernesaaren eteläkärkeen on asemakaavassa nro 12510 (vuodelta 2019) ET-1 merkinnällä varaus lumenvastaanottoalueelle ja venesatamatoiminnoille. Hernesaaren asemakaava toteutuu pääosin tällä vuosikymmenellä. Kyläsaaren lumenvastaanottopaikka poistunee uudisrakentamisen tieltä 2030-luvulla.”

Katajanokkaseura, Kruununhaan asukasyhdistys

Kati Laasonen Katajanokkaseuran puheenjohtaja

Staffan Lodenius Katajanokkaseuran ympäristötoimikunnan pj

Leena Nousiainen Kruunuhaan asukasyhdistyksen puheenjohtaja

Matti Kivelä, Kruunuhaan asukasyhdistyksen ympäristövastaava

Ratikalle ystävällisempi kilistys

Seura lähestyi kirjeellä apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauria toiveenaan ystävällisempien äänimerkkien käyttö. Pekka Saurilta on saatu tieto, että kilikellonsoittolaitteet on tarkastettu ja kunnostettu. Näin ollen ei ole estettä käyttää korvalle miellyttävämpää vaihtoehtoa ainakaan silloin, kun kysymyksessä ei ole varsinainen vaaratilanne.

Apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri
Pohjoisesplanadi 11-13
PL 1
00099 HELSINGIN KAUPUNKI

Raitiovaunujen äänimerkin muuttaminen

Hyvä apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri

Raitiovaunut antavat leimansa Helsingille. Ne koetaan positiivisena asiana. Raitiovaunut käyttävät äänimerkkiä siinä missä muutkin välineet, kun jalankulkijat ja autot asettuvat eteen. Tällaisia tilanteita riittää. Äänimerkin käyttö kuuluu kaupunkiliikenteeseen.

Raitiovaunujen yleisimmin käyttämä ”TÖÖT” on kova, aggressiivisen oloinen merkki. Se ei kuitenkaan erotu auton äänimerkistä. Nopeassa liikennetilanteessa olisi hyvä oivaltaa heti, että varoituksen antoi raitiovaunu, ei auto. Näin kuulijan reaktio muodostuisi heti oikeaksi.

Ulkomailla raitiovaunut käyttävät ”kilistelyä” erilaisilla voimakkuuksilla. Raitiovaunut kilauttavat säännöllisesti liikkeelle lähtiessään ja rämistelevät sitten todella kuuluvasti vaaratilanteissa. Ääni on pienimmillään ystävällinen, silti kuuluva. Äkkitilanteessa voimakas kellonsoitto ei jää keneltäkään kuulematta. Sen kuullessaan tietää, että tulossa on ratikka, ei auto, mikä auttaa orientoitumaan liikennetilanteeseen oikein.

Myös HKL:n kalustolla on tämä äänivaihtoehto. Se on kuitenkin käytössä lähes toissijainen, mikä ilmeisesti johtuu siitä, että kovaa ääntä tarvittaessa tööttäys on ainoa vaihtoehto.

Nykyinen kalusto on liikenteessä vielä vuosia. Niitä on ikänsä varrella kohennettu monin tavoin (mm. hyvin toimiva pysäkin nimen näyttö). Ei liene merkittävä investointi säätää kilistys/voimakas kellonsoitto ainoaksi äänimerkiksi sen voimakkuutta varioimalla.

Katajanokkaseura ry esittää, että Liikennelaitos tekee raitiovaunukalustoon tarvittavat muutokset niin, että kellonsoitto – Stadin oma klangi – on sporan äänimerkki. Arvelemme, että toimenpide saa kaupunkilaiset hymyilemään useammin – jopa liikenteessä.

Katajanokkaseura ry – Skatuddssällskapet rf

Vironniemen terveysasema

Vironniemen terveysaseman lakkauttaminen

Helsingin kaupungin terveysvirasto suunnittelee Helsingin terveysasemien toimintojen yhdistämistä tai liittämistä toisiinsa. Yhdistettäväksi suunnitellaan muun muassa Vironniemen terveysasemaa, jonka toiminta siirrettäisiin samaan kiinteistöön Viiskulman terveysaseman kanssa. Samalla Suomenlinnan sivutoimintapiste liitettäisiin Viiskulman terveysasemaan.

Terveyslautakunta päätti kokouksessaan 31.5.2005 palattaa uudelleen valmisteltavaksi terveysasemien keskittämistä koskevan esityksen. Samalla terveyslautakunta kehotti terveyskeskusta tarkentamaan terveysasemaverkon keskittämistä siten, että asukkaiden käytössä on täydenpalvelun ja lähipalvelun terveysasemia. Terveyslautakunta ottaa kantaa terveysasemien fyysiseen järjestämiseen näiden linjausten jälkeen – ilmeisesti alkusyksystä.

Katajanokkaseura on allekirjoittanut 24.5.2005 yhdessä Kruunhakaseuran, Kruununhaan asukasyhdisyksen ja Suomenlinna-seuran kanssa seuraavan vetoomuksen Helsingin terveyslautakunnalle:

Terveyslautakunnalle

Helsingin terveyskeskuksen suunnitelmat lopettaa Viikin, Myllypuron ja Vironniemen terveysasemat ovat järkyttäneet asukkaita. Olemme hämmästyneitä selkeän asukasmielipiteen sivuuttamisesta suunnitelmia ja visioita rakennettaessa. Kaupunginosien asukkaat ovat tottuneet asioimaan näillä tervesyasemilla ja ovat saaneet korkeatasoista palvelua, mikä on ilmaistu asiakastyytyväisyysselvityksissä ja terveysasemien palvelutuotantovertailuissa. Lisäksi kansalaismielipide on kirkkaasti ilmaistu asukkaiden omin voimin vuoden 2002 ja 2003 toukokuun adresseissa, kansalaiskokouksissa, asukasilloissa, mielenosoituksissa terveysaseman puolesta.

Vironniemen terveysaseman lopettaminen merkitsee ankaraa iskua perusterveydenhuollon palvelujen laadulle ja saatavuudelle Kruununhaassa, Katajanokalla ja Suomenlinnassa. Terveysaseman vastuuväestön koko on ollut lähellä optimaalista ja asema on helposti tavoitettavissa, myös Suomenlinnasta. Suomenlinnassa asuu paljon lapsiperheitä, joille neuvola- ja sairaanhoitopalvelujen vaivaton saatavuus on erittäin tärkeää. Lisäksi kokonaisuutena Vironniemen terveysaseman vastuualueen väestö on suhteellisen ikääntynyttä, vanhusväestön osuus kasvaa ja toisaalta myös nuorien perheiden osuus alkaa hiljalleen lisääntyä.

Oma terveysasema, kuten esimerkiksi Viikissä alkuperäisen suunnitelman mukaisesti toteutettuna, nostaa kaupunginosan statusta ja vahvistaa helsinkiläistä identiteettiä, auttaa kaupunkilaisia tuntemaan Helsingin enemmän omakseen.

Suomen terveydenhuollon strategiset linjauksen tukevat Helsingin terveysasemaverkoston vahvistamista. Kansallisen terveydenhuoltoprojektin keskeisenä tavoitteena on toimintojen ja rakenteiden uudistaminen. Lähtökohtana on pidetty alueellisten erityispiirteiden huomoimista ja tehokkaiksi osoittautuneiden pienten yksiköiden toiminnan turvaamista. Terveys 2015-kansanterveysohjelmassa korostetaan voimakkaasti kansalaisyhteiskunnan merkitystä ja roolia terveydenhuollon paikallisesssa kehittämisessä. Aiemman ”ylhäältä alas”-ohjauksen tilalle suositellaan ”alhaalta ylös”-suuntausta ja kansalaisten suurempaa osallistumista paikalliseen päätöksentekoon.

Valitettavasti terveysasemien lakkauttamissuunnitelmat kertovat aivan vastakkaisesta asennoitumisesta. Kansalaismielipide ja asukkaiden vastuuntuntoinen aktiivisuus oman asuinalueensa kehittämisessä jätetään tyystin vaille huomiota ja arvoa. Transparenssiin kuuluu tasavertainen ja vastavuoroinen yhteistyö, asukkaiden informointi avoimesti ja hyvissä ajoin, asukkaiden kokemuksen ja mielipiteen kunnoittaminen ja huomioiminen strategisia kokonaissuunnitelmia rakennettaessa.

Kokonaissuunnittelun täytyy aidosti perustua terveyskeskuksen arvoihin – asiakaslähtöisyyteen, oikeudenmukaisuuteen ja kestävään kehitykseen. Helsingin perusterveydenhuoltoa – terveysasemia – on vahvistettava tältä arvoperustalta ja pitkäjänteisesti. Vironniemen terveysasemaa tarvitaan aivan samasta syystä kuin Viikin terveysasemaa. Pienten terveysasemien ja väestövastuuperiaatteen vahvistaminen edistää asukkaiden hyvinvointia, mahdollistaa kaustannustehokkaan ja kokonaisvaltaisen, myös sairauksia ennaltaehkäisevän työn lähellä kaupunkilaisia ja lisää terveysasemien houkuttelevuutta työpaikkoina.

Stora Enso Oyj:n pääkonttorirakennuksen kaavaluonnos

Katajanokkaseura ry:n kommentti Stora Enso Oyj:n pääkonttorirakennuksen kaavaluonnokseen

Katajanokkaseuran kommentti
 
Katajanokkaseura ry – Skatuddssälskapet rf kiittää Kaupunkisuunnitteluvirastoa mahdollisuudesta kommentoida Stora Enso Oyj:n pääkonttorirakennusta koskevaa asemakaavan muutoshanketta. Katajanokkaseuralla ei ole huomautettavaa nyt käsillä olevaan Stora Enso Oy:n pääkonttorirakennusta koskevaan asemakaavan muutosehdotuksen luonnokseen (luonnoksen päiväys 11.11.2010).
 
Helsingissä 2.12.2010 
Katajanokkaseura ry

Lausunto Tove Janssonin puiston ja Kanavapuiston puistosuunnitelmasta

Kuva 1. Puisto oleskeluympäristönä penkkeineen ja väljine nurmikkoineen. Selvityksen kuvateksti: Victor Malmbergin veistos Vedenkantaja sijoitettiin Katajanokanpuistoon vuonna 1924. Puiston keskiosan soikean nurmialueen molempiin päihin tehtiin pyöreä istutus, joista toinen ympäröi veistosta. Taustalla Rahapajankadun muurin edessä on 1940-50-luvun vaihteessa perustettu perennapenkki. Valokuva Roos, 1950-luku. HKMKA (Näkymä: Puistohistoriallinen selvitys, s. 30)

Kuva 2. Tove Janssonin piirros vuodelta 1934 kertoo osaltaan silloin 20-vuotiaan taitelijan ympäristö­käsityksistä, johon usein sisältyvät epäsovinnaisuus, rosoisuus ja salaperäisyys. (Jansson: Bulevardi ja muita kirjoituksia, s. 15.)

Lausunto Tove Janssonin puiston ja Kanavapuiston puistosuunnitelmasta

Katajanokkaseura toteaa ilolla, että kaupunginosamme arvokkain ja perinteikkäin julkinen tila, Tove Janssonin puisto kunnostetaan ja pitää esitettyä puistosuunnitelmaluonnosta pääpiirteissään hyvänä. Svante Olssonin historiallisen puisto­suunnitelman kunnioittaminen on perusteltua ja kohentaa puiston asemaa kantakaupungin historiallisten puistojen sarjassa.

Puiston kunnostamisessa ja kehittämisessä seura haluaa tuoda korostetusti esille kaksi näkökulmaa, jotka eivät nouse puistosuunnitelmassa esille: toisena puiston toiminnallisen luonteen ja toisena Tove Janssonin merkityksen hänen nimikko­puistonsa muodonannossa. Lisäksi esitetään muutama erillishuomio.

1. Tove Janssonin puisto julkisena olohuoneena

Tove Janssonin puisto on Katajanokan ainoa aidosti kokoava julkinen tila ja samalla yksi koko keskustan harvoista urbaaneista viherkeitaista. Puiston tulee palvella monipuolisesti puiston kaikkia käyttäjäryhmiä ’sylivauvasta senioriin’ ja keväästä talveen.  

Puiston toiminnallinen jäsentely — oleskelualueet ja kulkuväylät, kioskiaukio, leikkipuisto ja koirapuisto — vastaa nykytilannetta ja voidaan katsoa luontevaksi. ”Uutena” elementtinä esitetään näköalatasanteen palauttamista ja ylitiheän kasvillisuuden karsimista, mikä avaa kirjaimellisesti uusia näkymiä puistoon ja sen halki.   

Suunnitelmaselostuksen mukaan ”[o]leskelumahdollisuuksia puistossa lisätään ja viihtyisyyttä parannetaan aukion uudelleenjärjestelyn avulla. …Puiston viihtyisyyttä lisätään tarjoamalla enemmän istuskelupaikkoja puistossa.” Tässä suhteessa näyttää kuitenkin syntyvän ristiriitatilanne. Puistojen urbaaniin käyttöön kuuluu nykyään myös vapaa­muotoinen oleskelu nurmikolla. Muotopuutarha istutuksineen ei tällaista käyttötapaa mahdollista, vaan sille jäisi pienehkö, melko varjoisa nurmialue pääjalankulkuväylän varrella.

Oletettavasti useimmille puiston käyttäjille erityisen rakkaat ovat vuodenaikojen etenemisestä kertovat ja ”vapaata luontoa” edustavat kevätkukat, kukkivat puut ja pensaat sekä ruusut ja muut perennat. Näyttävät, joskin formaaliset kausikukka-asetelmat voisivat tuoda tähän, kuvasta 1 huokuvaan tunnelmaan lisäyksen, mutta ei saa sitä korvata. Puiston pitää toimia sekä ’olohuoneena’ että ’salonkina’.

Puiston tulee olla viihtyisä ja mieltä kohottava myös muina kuin ’kausi-istutusten’ aikoina. Talvisin puistossa on kaupunginosan suosituimpia liukumäkiä, mikä kannattaa ottaa huomioon uusien istutusten ja mahdollisten kiinteiden rakenteiden sijoittelussa. `Muutkin talvitoiminnot tulee mahdollistaa — ja samalla varmistaa esteetön ja turvallinen liikkuminen maastoltaan haasteellisessa ympäristössä. Välikausina korostuu puisto kävely-ympäristönä, osana laajempaa reitistöä, jolloin kovien pinnoitteiden, portaiden yms. laatuominaisuudet korostuvat. Esimerkiksi ’kioskiaukion’ kiveyksen laajentamista kadunreunaan asti olisi syytä harkita; ilmeeltään yhtenäisempi ja arvokkaampi aukio toimii pienimuotoisten tapahtumien paikkana ympäri vuoden. Ja niin leikkipuiston kuin koirapuiston tulee palvella käyttäjiään kaikissa sää- ja kelioloissa.

2. Tove Janssonin puisto nimikkopuistona

Vaikka tavoitteena ei ole puiston ja sen leikkialueen profilointi Tove Jansson-, saati Muumi-teemapuistoksi, ei nimikko­puistoon liittyviä konnotaatiota voi eikä pidä välttää. Katajanokka on Helsingin keskustan tärkeä vetovoimakohde. Kun koti- tai ulkomainen matkailija(ryhmä) Kauppatorin tienoilla liikkuessaan tai Tukholman lautalta rantautuva lapsiperhe havaitsee kartalta merkinnän ’Tove Jansson Park’, kiinnostus eittämättä herää. Näin on todettu myös puiston kehittämisperiaatteissa: ”Katajanokan puiston sopivuutta Tove Janssonin nimikkopuistoksi perusteltiin sen tiiviillä liittymisellä taiteilijan lapsuuteen ja nuoruuteen. Lisäksi nimikkopuisto haluttiin paikkaan, jossa kansainvälisesti tunnetun taiteilijan puisto olisi helposti saavutettavissa myös turisteille.” (Puistohistoriallinen selvitys, s. 37; lihavointi lisätty.)

Mutta jos paikan päällä ainoa viittaus nimeen on infotaulu tai kaksi, on ilmeinen vaara, että turistien ja muiden kävijöiden kiinnostus muuttuu pettymykseksi — mikä tuskin vastaa kaupungin matkailustrategian pyrkimyksiä.

Tove Janssonin (1914-2001) kuva- ja sanataiteessa rakennettu ja luonnonympäristö on vahvasti läsnä, niin konkreettisella kuin salaperäisellä tasolla. Nimikkopuistossa paikan hengen (genius loci) olisi syytä olla nimenantajan hengen mukainen. Tätä henkeä kuvatkoon esimerkiksi kuva 2 edellä. Muistellessaan lapsuuden kokemuksia puistosta hän nostaa esille ’Venäläisen kirkon’ jalustaa ja salaperäisiä pensakoita muuten varsin ikävässä pikkupuistossa (ks. viite).

Edellä kuvattuja aineksia on varsin kiitollista tuoda esille monilla tavoin, esimerkiksi ympäristötaiteen keinoin, joita puistohistoriallisen selvityksen liitteessä 1 on varsin ansiokkaasti eritelty. Sekä oleskelu- että leikkipuiston ja miksei koirapuistonkin puolelle olisi syytä tuoda tätä ulottuvuutta kävijöiden löydettäväksi ja koettavaksi. Ympäristötaide­teoksen ohella tai sijasta voidaan hyödyntää vaikkapa kulkuväylien ja aukioiden pinnoitteita, kadunkalusteita ja leikki­välineitä, valaistusta ja ääniefektejä yms.

3. Erillishuomiot

Kanavapuistoa koskien Katajanokkaseura on tuonut käsityksiään esille graniittiportaiden kunnostamissuunnitelmasta annetussa lausunnossaan.  Ilta-auringossa kylpevästä länsirinteestä on muodostunut ns. pussikaljapaikka – lähinnä muille kuin katajanokkalaisille. Sen enempää edistämättä kuin estämättäkään tätä käyttötapaa voi olla syytä esim. parantaa kulkuväylän ja avokallion välisen nurmialueen kulutuskestävyyttä sekä sijoittaa roskakori väylän varrelle.

Puiston rauhallisuutta ja yleistunnelmaa haittaa liikenne, ei vähiten mäkeä nousevien rekkajonojen melu. Yleisenä tavoitteena tulisi olla liikenteen vähentäminen, mutta häiriöiden torjunta tulisi mahdollisuuksien mukaan ottaa huomioon myös puiston suunnittelussa.

Yhteenveto

Katajanokkaseura pitää tärkeänä, että puiston kunnostamisessa otetaan eri käyttäjäryhmät ja eri vuodenaikojen toiminnot monipuolisesti huomioon ja että puistosta muodostuu todellinen, ei vain nimellinen Tove Janssonin nimikkopuisto. Seura on mielellään aktiivisesti mukana hankkeen viimeistely- ja toteutusvaiheessa.

Katajanokalla, 30.3.2011

Katajanokkaseura                                                                    

Lähteet ja viitteet

Katajanokkaseura (2013): ”Kansainvälisesti tunnetuimman suomalaisen perheen, Muumiperheen, äidin syntymästä tulee ensi vuonna kuluneeksi sata vuotta. Julkisuudessa on ollut tietoja, että Helsingin kaupunki suunnittelee merkkivuoden juhlistamista muun muassa nimeämällä jokin katu tai paikka Tove Janssonille. Katajanokkaseura esittää, että ”Katajanokan puisto” nimitettäisiin ”Tove Janssonin puistoksi”. Tove Jansson on syntyperäinen katajanokkalainen, ja hänen kotikatunsa, Luotsikatu alkaa tuosta puistosta. … Puiston yläpuolella kohoaa Uspenskin katedraali. Katedraali on kaupunkimme kärkinähtävyyksiä, johon käy vuosittain tutustumassa kymmeniä tuhansia turisteja. Kaikkia heitä ja ainakin lukuisia japanilaisia turisteja ajatellen olisi paikallaan osoittaa, että muumit ovat syntyisin Helsingistä.” Aloite Helsingin kaupungin nimistötoimikunnalle 17.4.2013.   Tove Janssonin puisto -juhla 9.8.2014. skatta.kuvat.fi (foto: Eero Nurmikko)

Maisema-arkkitehtitoimisto Näkymä Oy (2016): Tove Janssonin puisto – Puistohistoriallinen selvitys ja kehittämisperiaatteet. Helsingin kaupungin rakennusviraston julkaisut 2016:4. LIITE 1. Reunaehtoja ympäristötaiteen sijoittamiselle puistoon (s. 63-66).

Tove Jansson (1994): Skatudden. Teoksessa Adress Helsingfors, toim. Helen Svensson, Schildts.
”Däruppe, högt över spårvagnen, finns en mycket smal passage av buskskog tätt intill fundamentet. Där hade jag styrelsemöte för min hemliga förening.” (s. 65); ”Visst kan våren vara nog så trevlig, folk som kommer ut ur sina hål och drar med sig sina barn­vagnar för att vädra småbarn i parken, förresten en mycket tråkig liten park.” (s. 67).

Tove Jansson (2017): Bulevardi ja muita kirjoituksia, toim. Sirke Happonen, Tammi

Ulkoministeriön pysäköintialueen muutokset kulkureitteihin

Ulkoministeriön Merikasarmin kiinteistön (tontti 8141/1) pysäköintialueen rakennustyö on valmistumassa. Katajanokan vanhalta puolelta ”Kärjen” alueelle johtava, siellä asuvien ja alueen palveluita käyttävien katajanokkalaisten kulkuyhteys katkeaa. Vastaavaa yhteyttä ei ole. Rannassa kulkeva kapea polku on ulkoilijoiden käytössä, eikä se vastaa Laivastokadun jatkeen poistuvaa väylää.

Katajanokkaseura esittää, että tärkeä kulkuväylä suunnitellaan ja toteutetaan mahdollisimman pian.

123...7Sivu 1 / 7